BORDEAUX

tässä näkee hokkareiden tuloksen... pari kertaa meinas käydä pahasti

Päätin sitten tällä kertaa tehä vähän pienemmän postauksen (katotaan mitä tästä tulee) ja kertoa mitä on tullu lähipäivinä tullut tehtyä! Käytiin siis lauantaina niinkuin kerroin ni Bordeauxissa koulun vaihtarien kanssa. Paikalla meitä oli suomalaiset Kata ja Laura, Cristian ja Irene Italiasta, Vincent Tanskasta, Kai, Andrea, Till, Alex ja Samira Saksasta ja Magdalena Ruotsista. Ainiin ja vielä Oda Norjasta. Tästä jo heti huomaatte et meitä vaihtareita on tosi paljon 300:n hengen koulussa. Toisaalta tosi kiva mut välillä se kyllä ottaa päähän. Meijän lauantai alkoi luistelulla Bordeauxin keskustassa olevalla jäällä, joka oli ehkä saman kokonen kuin meijän olohuone. Eli ei kauheen iso. Suomalaisena olin tietty ihan innoissani ja ku sain luistimet jalkaan ni olo oli ku kotona. Italialaiset ja saksalaiset ei ihan pysynyt pystyssä mutta ehjin nahoin kaikki selvittiin! Pakko myöntää et oli mullakin vähän hankaluuksia ensin kun hokkareilla jouduin menemään :-D kävin kuitenkin vaihtamassa kaunottariin ja meni sitten hieman paremmin.

me taas...

Mukana meijän koulun henkilökunnasta oli pari surveillantia, joku apulainen ja pari mahtavaa opettajaa. Luistelun jälkeen oli vapaata aikaa, jonka vietin vaihtarien kanssa muunmuuassa joulumarkkinoilla! Oli ihana katella kaikkia makeita juttuja (ostamatta mitään) ja fiilistellä joulua. Lämpöasteita oli koko päivän sellanen +10 eli lumesta ei ollut tietookaan. Tänäänki olin koulun jälkeen pelkässä pitkähihasessa kun asteita päälle kymmenen.. Koulusta puheenollen, meijän luokan vaihtareita sijoitetaan kaksi STMG:lle eli talouslinjalle ja yksi ES:lle eli ekonomialinjalle, koska meitä oli liikaa yhellä luokalla. Tänään näin myös vikaa kertaa kahta luokan vaihtareista, toinen vaihtaa aluetta joulun jälkeen ja toinen lähti kotiin. Luokkalaisten kanssa sit vietettiin "nyyttikestejä" ja itkun kyyneliäkin tuli muutama. Lopputulos = luokalle jää vain yks vaihtari mun lisäksi!

Lauantai-iltana kun olin palannut Libourneen, menin Katrinelle, norjalaiselle tytölle, Katariinan ja Vincentin kanssa. Katrine ja Katariina (joo näitä katariinoja on siis kaksi..) on viereisessä Max Linder jättikoulussa mut samalta järjestöltä ku me. Vietettiin yhessä "pikkujouluja" eli tehtiin ihan mahdoton määrä riisipuuroa, lihaa ja perunoita. Viimeisteltiin joulukuusi ja kuunneltiin joulumusaa!

Tulevia juttuja nyt on huomenna olevat joulumarkkinat koulussa, minne oon virkannut tavaroita sekä tänä iltana teen mokkapaloja. Huomenna mennään myös elokuviin joidenkin kanssa, ei mitään tietoa kenen kanssa ja millon :-D Joulun vietän kotona, minkä jälkeen suuntaan Pyreneille ja ehkä synttäreiden jälkeen uudeksivuodeksi palaan Katariinan luokse.  Joulun jälkeen oon menossa koulun kirjakerhoon haha, kattoo mitä siitäkin tulee.  LISÄYS: mokkapaloista tuli yllättävän hyviä!

Iloista joulua kaikille, hyvää synttäriä mulle, onnellista uuttavuotta ja taidan seuraavan kerran kirjotella vuonna 2014!

dem 100 days

Heippa taas!

Kirjotan tätä tekstiä nyt torstai-iltana mun sängyn äärellä, ihanassa lämmössä. Näin joulun lähestyessä mut on vallannut ihmeellinen rauhallisuus ja (ehkä liiallinenkin)huolettomuus. Joulusta tulee ihan varmasti erilainen tänävuonna kun perinteet, paikka ja koko tilanne on ihan uusi. Kirjoitin esseen ranskantunnilla Suomen jouluperinteistä, puoliakaan en olisi varmaan muistanut ellei luokalla ois muitakin suomalaisia :-D tästä tulee vähän sekava postaus kun kertoilen vaan mitä on tullut tehtyä.

huomatkaa Aallon pannunalunen ;-)

Viime viikolla tein perheelle makaronilaatikkoa! Onnistu hyvin ja oli tarpeeksi helppo mullekin, mä kun osaan mokailla kaikkea kokatessa, kuten ootte varmaan huomannut. Löysin meidän läheltä kauppakeskuksen ja sain vihdoin kolmen kuukauden jälkeen hankittua paikallisen simkortin, joka lopetti osittain toimintansa heti samana päivänä. Koska ongelmat ei loppunut siihen, hukkasin mun pankkikortin matkalla kotiin. Viikon tässä oon nyt etsinyt ja kääntänyt huoneen ylösalaisin mut ei näy missään.. Ollaan myös mun luokkalaisen Katan kanssa otettu tavoitteeks osallistua kaikkeen mitä koulu tarjoaa meille ja toissapäivänä sitten vietettiin vähän toisenlainen lounas neljän pojan, papin (joka oli opiskellut suomessa) ja surveillantin (koulun henkilökuntaa, en tiiä mitä kaikkee ne tekee mut muunmuuassa valvoo étude -tunteja) kanssa keskustellen pyhästä kolminaisuudesta. Muita esimerkkejä on meijän osallistuminen koulun joulumyyjäisiin ja suunnitteilla on kans italiaks laulaminen. 

Ja ei, en osaa italiaa. 

täällä on päivisin sellaset +10 astetta ja aurinko paistaa, ei tää oo talvea!

//Tässä välissä kävin tekemässä Marie-siskon kanssa keksejä joista tuli ihan kamalia//

Tänään tuli 100 päivää täyteen Ranskassa, en tiiä oonko ilonen vai surullinen ajan nopeesti kulumisesta. Mun stressi on laantunu jo aika paljon ja ootan jo innolla joulua. Tänä viikonloppuna ollaan menossa koulun vaihtarien kanssa Bordeauxiin luistelemaan ja ulkona oleviin myyjäisiin! Ois tietenkin houkutellut lähteä muun perheen mukana mökille laskettelemaan, mut joululomalla sitten. Oon vastaanottanut täällä jo pari pakettia Suomesta ja toiselta puolelta Ranskaa ja vielä yhden pitäs saapua. Mukana niissä siis synttäri- ja joululahjoja. Ite olin miettiny kokonaan pakettien välistäjättöä, mut kaks pakettia ja 15 postikorttia sit kuitenkin vein postiin. Kaikki tapahtu ehkä kolmessa päivässä. Hosteille lahjat tulee äidin lähettämän paketin mukana varmaan ensi viikolla :)

Tähän "uskonnolliseen" elämään on tottunut jo aika hyvin ja se tuntuu tosi kodikkaalta. On kiva kuulla ennen illallista, kuinka mutkin siunataan samalla tavalla kun muutkin perheenjäsenet ja munkin puolesta rukoillaan. Nää luuli kyllä et luterilaiset käy moskeijoissa mut ehkei se haittaa. Koska tuun vaihtamaan perhettä joulun jälkeen, tuntuu hassulta ajatella elämää täällä ilman vierailevia pappeja tai sunnuntaikirkkoja. Maanantainakin meillä oli taas joku pappi yötä ja edelleen rukoillaan aina aamuisin autossa. Jotkut ajattelee tätä aivopesuna mut mä ainakin tykkään.

 Tästä alla olevasta kuvasta näätte, miten täällä (ainakin meijän) perheet valmistautuu jouluun. Nää rakentaa tosi isoja seimiä ja panostaa niihin paljon. Jokasella perheenjäsenellä on oma enkeli tuolla kans joukossa ja ton järkkäämiseen meni melkeen koko ilta kaikkine kynttilöineen ja kameleineen. 

Pikkukisu Iglu !

mun hostveli Benoit meijän kuusen ja kissan kanssa :)

täällä oon ja täällä pysyn -selityksiä

Aika rientää ja kohta on kolme kuukautta vietetty Ranskassa. Meijän Libournen kaupunkiin on laitettu jo jouluvalot ja munkin pitäis alkaa miettiä joululahjoja. Viimeset pari viikkoa on menny kun sumussa ja on ollu monta huonoa päivää. Tietysti on myös niitä hetkiä kun en voisi olla onnellisempi siitä et saan olla vaihtarina ja oppia tätä kieltä sekä nähdä maailmaa, niitä hetkiä kun sais ikuistettua muuallekin kun muistoihin. Oon alkanut vihaamaan kuukausien laskemista koska stressi kielen osaamisesta ja kavereiden saamisesta kasvaa joka kerta. Varsinkin jos tekee sen virheen että vertailee itseään muihin.

meijän kisu Iglu on jo kasvanut :-)

Ennen lähtöä etin netistä erilaisia blogeja tulevilta/entisiltä ranskavaihtareilta ja tuli perhosia vatsaan jännityksestä, kun samat haasteet oli kaikilla edessä. Tällä hetkellä oon karsinu mun blogien lukemisen vaan pariin tiettyyn ja syy oli yksinkertanen; tuntu että mun vuosi on huono verrattuna muihin. Näinhän se ei oo eikä mulla mitään kunnon huolia edes ole täällä. Pitää vaan yrittää pitää mielessä et jokasen vuos on täysin erilainen, ihmiset on eri puolilla maailmaa erilaisia ja kieli rupee sujumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuohon liittyen multa on kysytty varmasti tuhanteen kertaan että kuinka kauan oon opiskellut ranskaa ja joka kerta vaan myönnän että "tosi kauan". Tosi kauan meinaa, että alotin kielen opiskelun kolmannella luokalla ennen englantia ja jatkoin aina lukioon asti A1(pitkä kieli) kielenä. Yläasteella mun motivaatio laski hurjasti mikä oli huono juttu, sillä sillon opeteltiin tärkeimpiä asioita. Lukioon mennessä otin B/C ranskan, eli käytännössä aloitin alusta ja sain kokeisiin lukematta 8-9:n luokkaa. Täällä kun kohtaan ranskaa kokoajan ja päivittäin, en kuitenkaan huomaa mun kehitystä erityisemmin ja on hassua lukea, kuinka jotkut päivittelee kielitaitonsa hurjaa kasvua. Rupesin miettimään missä näkyisi mun oma kehitys ja täytyy sanoa et se on ymmärtämisessä. En muista miltä tuntu puhua ranskaa ekoina päivinä täällä tai ymmärsinkö mitään mistään, luultavasti en. Nykyään pystyn ottamaan ylös muistiinpanot tunnilla ja englannin puhuminen alkaa takkuilla, otan sen vaan hyvänä merkkinä! 

(tää on se sekava osuus kun en ollut varma mitä oikeen hain takaa)

Luin muuten rotaryvaihtari Ainon blogista että muutkin pitää yhteyttä Suomeen ihan samalla tavalla kun mäkin ja kielestä että "jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin" mikä kuulostaa liiankin tutulta. Vanhemmille on helppo skypettää kun on asiaa ja esimerkiks Snapchat -sovellus on helppo ja nopee(se on paikallisten kovassa käytössä) niin kavereille Espoossa kun täälläkin. Mulle on tasan kerran tullut koti-ikävä kuukausi sitten, joka kesti noin 30minuuttia ja johtui väsymyksestä ja ärsytyksestä. Tällä hetkellä pelkään joulua (huhutaan et tulee sillon koti-ikävä) mut otan sen vaan pienenä etappina tällä matkalla. 

Tehtiin siskon kanssa keksejä ja unohdettiin muovialusta mukaan... julkasen tänne vaan huonoja leipomistuloksia

Täällä on tosi vaikeeta sanoa ketkä on jo sun kavereita ja ketkä vaan hyvän päivän naamoja. Paikalliset nuoret katoaa ruokavälitunnilla tupakalle tai kotiin ja koulun jälkeen jää opiskeluhuoneeseen. Vilkkain aika nähdä ihmisiä ohimennen on klo 17.15 kun kaikkien vanhemmat tulee hakemaan kadunkulmilta ja bussipysäkit täyttyy. On ihmisiä joita pyytää kahville tai tekemään jotakin koulun jälkeen mutta totuus on, että mulla on kaikki maailman aika ja paikallisilla taas päinvastoin. Mutta asiat on hyvällä mallilla täällä ja tykkään mun rauhallisesta elämästä. Vaikka perheessä kävikin niin, että vaihdan joululoman jälkeen seuraavaan, niin menee ihan okei. Selvennykseksi sanon että vaihto ei johdu mistään ongelmista perheessä. En malta odottaa joululomaa Pyreneeillä lumen keskellä lasketellen! Valkoinen joulu on vaan se juttu :-)
sanokaa jos haluatte että kerron seuraavassa postauksessa jostain tietystä asiasta!

 Pitäiskö alkaa kirjoittaa osittain ranskaksi?/Quelqu'un voudrais que je vous ecris en francais aussi?

Bordeaux puoltoista viikkoa sitten Katan kanssa!

Pariisia, vuoria ja kissa

Pahoittelen heti alkuun, palailin viikko sitten lomilta ilman nettiä ja sen jälkeen aikaa tai motivaatiota päivittämiseen ei oo ollut. Nettikin rupes sotimaan mua vastaan ja nyt vihdoin on mahollista kirjottaa pikaisesti ja kertoa mitä oon tehnyt! Jänniä uutisia luvassa ;-) 

Pariisia Galerie LaFayetten päältä!

Alotan loman alkamisesta, josta on vähän yli kolme viikkoa. Käytiin mun hostsiskon Marien kanssa pyörillä St Emilionissa ja kierreltiin hetki, ostettiin paikalliset macaronsit jotka on vähän erilaisia kun normaalit ja palattiin kotiin. Kotoota pakkaamisen jälkeen suunnattiin junalla Pariisiin Marien serkkujen luokse, missä vietettiin neljä päivää kierrellen ympäriinsä, katellen leffoja ja syöden pizzaa. Ainoa asia mitä mulle kerrottiin näistä serkuista oli et ne on "taiteilijoita" ja odotin innolla et näkisin millanen koti niil on. Loppujenlopuks koti oli makeempi kun mitä odotin, kaikkialla erilaisia taideteoksia, lusikoita katossa ja vaikka mitä muuta, nyt kaduttaa kun en ottanut varmaan yhtäkään kuvaa. Perheen isä oli tosi kiinnostunu (ja tiesi paljon) Suomesta ja tunnisti muunmuuassa Aki Kaurismäen ja osasi sanoa "tämä on nätti" sekä "nukuitko hyvin?". Yhellä illallisella  keskustellessa perheen vanhin lapsi, 15v tyttö päätti että menee Suomeen vaihtoon opiskelemaan englantia. Saa nähä näänkö sen ens vuonna uudestaan, tällä kertaa mun kotimaassa. 

kastanjoita!

Tän samaisen perheen kanssa vietettiin loman ensimmäinen viikko maaseudulla Bourgognessa, Ranskan koillis/itäosassa. Kerättiin kastanjoita, maistoin kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa ja tapasin lisää serkkuja, aika normaalia mökkielämää siis. Leivottiin kans sininen jogurttikakku ja pyöräiltiin 10km ylä- ja alamäkiä ja mentiin tapaamaan lehmiä, josta tuli mun uus lempieläin. Viikon maaseutuilun jälkeen Marien kanssa otettiin juna Pariisin kautta Bordeauxiin, mistä mentiin autolla isän kanssa Pyreneeille. Matkustusta siis yhteensä 8h plus vaihtojen odottelut 2h. Samana päivänä saavuttaessa Azetiin olin saanut äidin paketin, kiitos<3 paketissa mukana oli siis villasukat, suklaata, matikankirja (ah), takki ja jotain muuta. 

Vuorillaolon aikana kaikki nuoret työskenteli, koska tääl on tapana se et kun lomalla on enemmän aikaa, on aikaa tehä enemmän läksyjä ja mun sisarukset sai jättikasat runoja opeteltavaks ja tehtäviä tehtäväks. Mä ite luin kirjaa, pelasin lautapelejä, leivoin crêpejä noin 60kpl ja tein palapelejä. Mökille tuli mun host-täti ja sen lapsi, sekä kolmisen yötä oli joku pappi myös mukana. Näin myös vuorien ensilumet! Loman lopuksi käytiin St Lary nimisessä kylässä, ja mukaan tarttui (kaikkien yllätykseksi) kissanpentu, joka asustelee tällä hetkellä meidän keittiössä ja omaa nimen Iglu. Tadaa, siinä mun loma! 

Tällä kouluviikolla on kans tullu jos minkälaista juttua ja ihmetystä. Tiistaina juttelin mun hostäidin kanssa niitä näitä ja kerroin että moni vaihto-oppilas meidän koulusta joutuu vaihtamaan perhettä. Tän jälkeen hän sitten sanoi mulle että mäkin joudun vaihtamaan, joulun jälkeen kun perheellä ei ole tilaa mulle. Normaalisti kun se menee niin, että perhettä vaihdetaan jos on ongelmia. Tää yllätti mut täysin, ja lähetin meidän aluevalvojalle sitten sähköpostia kysyäkseni onko tää ollut tiedossa aikasemmin ja mitä teen seuraavaksi. Vastaukseks sain tylysti kirjotettuna kaiken, mitä teen täällä väärin (mitä ihmettelen myös, koska en oo jutellut valvojalle kuin kerran) enkä lainkaan tietoa mitä tulee tapahtumaan. Tavallaan en yllättynyt, koska mun ja muiden vaihtarien järjestö täällä ei oo toiminut erityisen hyvin, puhumattakaan aluevalvojasta. Koulun henkilökunta tuntee valvojan, ja onneks tukee meitä vaihtareita. 

Ensimmäisien kuukausien jälkeen, voin sanoa että ymmärrän paremmin ranskaa. Silti ahdistaa ajatus siitä, että kohta on joulu ja sillon yleensä osaa jo kieltä aika sujuvasti. Mulla ei oo mitään tietoa siitä mitä tulee tapahtumaan ja missä oon. Vaihtovuos kun on "elämän paras ja huonoin vuos samaan aikaan"

 ihmettelen vaan missä se paras osio on.

pappeja yökylässä ja 43 päivää

43 päivää oltu vaihdossa. Muistan vielä sen hetken kun kirjotin tänne blogiin ja itse lähtöön oli saman verran aikaa. Pohdiskelin koulupukuja, joita ei sitten koskaan ollutkaan ja sähköposteihin vastaamista, kun kärsimättömänä odotin perheeltä kuvia. Tuntuu hassulta vaan olla täällä, Ranskassa, talossa joka on mun koti vielä seuraavat 252 päivää. 

Viimeset puoltoista viikkoa mun pään sisällä on ollu yhtä vuoristorataa. Oon nauranu muiden vaihtarien kanssa ja hetken päästä turhautunu kaikkeen. Saatiin meijän koulukuvat, näytän ihan normaalilta ja onnistuin saamaan itteni kipeeksi. Neljän päivän miniflunssa oli hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Tässä tapauksessa "tekemättä mitään" meinaa sitä et viime torstaina olin teatterissa Château Vayresissa, koulun 1er S(tiede) luokan kanssa ja perjantaina zumbassa ja lauantaina Bordeauxissa. Teatteri oli ranskalainen klassikko Cyrano de Bergerac, missä isonenäinen mies rakastuu naiseen ja alkaa lähetellä rakkauskirjeitä toisen miehen nimellä, koska ei usko naisen rakastavan häntä -ison nenänsä takia. Yhden miehen teatteri ranskaks oli aika kiintoisa kokemus kieltämättä, juonea enemmän tuli ajateltua sitä joka päätti jätttää penkeistä selkänojat. 

château de Vayres!

le vache qui rit = muistoja lapsuudesta

Perjantaina mun rankka koulupäivä (kolme tuntia vapaata, kolme tuntia tekemättä mitään, kolme tuntia vapaata) loppu kivasti zumbaan ja saliin siskon sekä siskon kaverien kanssa. Kotiin päästessäni tapasin ekaa kertaa mun vanhimman veljen Augustinin, joka opiskelee Nantesissa. Lauantaina suuntasin yhden luokkalaisen kanssa Bordeauxiin shoppailemaan, sää ei suosinu meitä eikä kyllä bussin aikataulutkaan. Mukaan tarttu silti pari ihan hyödyllistä juttua niikun pyjamahousut ja uudet kengät, tartten viel paljon muuta. Sunnuntain olin yksin kotona, kun perhe oli superpitkässä kirkossa, jonka jälkeen meille tuli kaks pappia yökylään. Toinen papeista oli kotoisin Vietnamista ja toinen Amerikasta, eli englantia sain puhua mut kans paljon ranskaa, ne oli tosi puheliaita ja kiinnostuneita suomesta ja musta.

Miten tääl muuten sitten sujuu? No, elämiseks tätä vois kohta jo melkeen kutsua. Edelleenkään koulussa ei tehdä mitään eikä paikallisia kavereitakaan näy mailla halmeilla (he-he). Monet vaihtarit meijän koulusta on tosi tyytymättömiä ja turhautuneita ja aluekoordinaattoriinki on otettu monesti yhteyttä. Vastaukseks on tullu tosi tylyjä juttuja, kun taas Suomen järjestöltä on kiitetty yhteydenotosta ja luvattu tarttua toimeen. Viimeset kaks päivää on ollu huonoa mieltä ilmassa mut eiköhän se tästä. Huomenna alkaa kahen ja puolen viikon loma, josta ekan viikon vietän siskon ja serkkujen kanssa Pariisissa sekä jossain maaseudulla ja toisen viikon oman perheen kaa Pyreneillä!

Katariina (suomi) Samira (saksa) minä ja Magdalena (ruotsi)

PIKKULISÄYS: Meijän perheessä on tapana, et ku avataan uus viinipullo, ollaan viininarvausleikkiä. Homma menee nii et kaikille (jep, jopa pienille lapsille) kaadetaan viiniä lasiin ja jokanen arvaa vuorollaan valmistusvuoden, alueen ja tarkan paikan. Mä vetäydyin leikistä pois, mut 5/7 perheenjäsentä arvas täysin oikein. Mun suu loksahti auki ku mua nuoremmat lapset arvioi että onko viini nyt vuodelta 2007 vai 2009 ja mikä tila tuottaa millasta viiniä.

VIELÄ TOINEN: katottiin eilen perheen kanssa Ranska - Suomi jalkapallomatsi...

party-o

Mun tekis niin mieli sanoa, että kaikki menee täällä vallan mainiosti ja mulla on hirveesti kavereita eikä oo aikaa olla koneella. Asia ei kuitenkaan oo niin. Juteltuani iskän kanssa skypessä oli se jo aika selvää, mulla on kulttuurishokki. Oltiinhan asiasta varoteltu jo etukäteen, mut eihän sellasia ottanu tosissaan ku koko vaihto muutenkin tuntu tosi epätodelliselta. 

No miltä tää sit tuntuu? Siltä et tosi moni juttu tääl on pepusta, mut mikään ei oo oikeesti huonosti. Pystyn tehä listan kaikesta mikä on väärin täällä mut silti menee ihan hyvin. En kaipaa kotiin, en tosiaan! Positiivisella mielellä mennään. Mun päivät täl hetkel menee näin;

Aamulla meen kouluun samalla minuutilla ku tunnit alkaa ja seuraavat 5h istun luokassa tekemättä mitään (en siis omista koulukirjoja, en joudu tekemään kokeita ja opettajat ei kirjota taululle sanaakaan/ota vaihtareita muutenkaan huomioon vaik meitä on kuus luokalla). Ruokailen kahen muun suomalaisen plus ruotsalaisen plus saksalaisen kanssa (englantia puhuen, kenenkään ymmärtäminen ei vielä riitä ranskaan), koko koulu kun on kadonnut ulos tupakalle. Syömisen jälkeen ketään ei näy edelleenkään missään. Pari tuntia koulua, sitten kaupungille parin vaihtarin kanssa ja viideltä takas koululle josta siskon kanssa päästään kyydillä kotiin. Kotona jillaan ja syön, kattelen NCIStä ja oleskelen vaan, nautin mun ranskankielen kielikylvystä. Koska joo, se kavereiden hankkiminen ei käy käden käänteessä, kaikki ei oo välttämättä kiinnostuneita susta. Oon pienistä asioista ilonen, kuten siitä et lauantaina meen Bordeauxiin luokkalaisen kanssa ja perjantaina zumbaan ja huomenna itsepuolustukseen (mikä self-defence onkaan haha). Kyl se tästä, leikkasin perjantaina hiukset.

PARTIO

Tosta oli pakko tehdä isompi otsikko, oli vaan pakko. Niinkus tiedätte, harrastan suomessa partiota ja mun siskon kanssa mentiin nyt lauantaina viettämään rentréetä, eli syksyn alkua, partion merkeissä. Päätin tehä tälläsen pienen listan kaikesta mikä kummastutti tai mikä oli muuten vaan hauskaa tai erilaista! Pahoittelen, ei ollu kännykkää mukana ni ei saanu kuviakaan :(

1. La-Su yö vietettiin siis pellolla, ei metsässä

2. Ei vessoja missään, suomessa nautitaan sentään yleensä bajamajoista

3. Tytöt, pojat, pienet ja isot oli kaikki erikseen. Tasan yksi ohjelma oli sellanen, että tapas muita ihmisiä kun telttalaisia. Pikkutytöt oli nimeltään Janets, pikkupojat jotain F -kirjaimella alkavaa, vanhemmat tytöt Guides ja vanhemmat pojat Scouts. Ikäraja vanhoissa ja nuorissa oli 12. 

4. Nää ikä- ja sukupuolijakaumat jaettiin vielä joukkueisiin, joita oli meillä Loup (susi, mun joukkue), Mustang ja Kangarou. 

5. Varmaan neljä kertaa päivässä soitettiin torvea ja kaikki juoksi kokoontumispaikalle ja sit huudettiin jotain

6. UNIVORMUT muut hämmästeli ku sanoin et suomes saa pukee mitä tahansa, et yleensä partiopaita sit otetaan esim. paraatiin tai jumalanpalvelukseen. Tääl meno on se, et ku asteita oli noin 5 ni kaikki on shortseissa ja tietynlaisissa kauluspaidoissa ja huivit kaulassa. Pojilla ruskeet kamppeet, tytöillä siniset plus jotkut ihme cowboyhatut/baskerit.

 7. Mun lippukunnan huivi on ruskea, vaaleensinisellä reunustalla ja pituus on vähän pidempi ku suomessa yleensä. Ja nää ei tunne merimiessolmua. 

8. Joka ateriaa ennen/jälkeen rukoiltiin tai laulettiin lauluja ulkoa

 9. tajusin et näit eroja on tosi paljon, partio jakautuu tääl SUF = scouts unites de france ja Scout de France joista ensimmäinen on uskonnollista ja toka ei. Nää kuulemma tekee ihan eri juttuja! 

10. Marie sano just et yleensä SUFit rakentaa sellasia leiriporttien tapasia hökötyksiä ja pystyttää teltan niiden päälle :-D 

11. Pelattiin pesäpalloa tyttöjen kesken paistinpannulla. Ihan vaan teillekin tiedoks.

12. Ja kynsilakka on kiellettyä partiossa

13. Suomessa ku tervehditään kättelemällä vasemmal kädellä ja nostamalla kolme sormea otsalle ni täällä ne kolme sormea nostetaan vaan olkapään viereen. 

NYT LOPPU en jaksa enää kirjottaa ku en muista kaikkea. Adios.

poimittu netistä

takaisinheitto kotosuomeen<3

pikkukylä Azet ja pyreneet

Ihan piti mennä katsomaan et mitä on tullu tehtyä viimeks tänne blogin puolelle, kun ei meinannu muistaa. Se ongelma on täällä, et jos ei kirjota minnekään ylös ohjelmia ni seuraavana päivänä on ehtiny jo unohtaa edelliset. Nytkään kun ei oo kalenteria ni en muista et mitä on tullu tehtyä, joten vaikea selittää mut yritän kuitenkin. Tällä hetkellä hengailen Marien huoneessa sen ja Benoîtin (joka täyttää lauantaina kahdeksan) kanssa kuunnellen musaa, ku alakerrassa on 30 aikuista rukoilemassa. Tää on toka kerta, kun meille tulee jotain aikuisia viettämään jotain rukousiltaa, viimeks olin omas huonees ja skypetin, kun viereisestä huoneesta kuuluu laulua ja välillä hiljaisuutta rukousten takia. Multa kysyttiin et miksen jää kotiin siks aikaa ku perhe käy kirkossa, mut Exploriuksen haastattelussa multa kysyttiin oonko valmis uskonnolliseen perheeseen ja oon tosi ilonen että vastasin kyllä. En siks, et antaisin hyvän vaikutelman, vaan siks et halusin oppia toisesta kulttuurista mahdollisimman paljon, halusin avata silmät uudelle. Ja näin se onnistuu. Tästä pääsee mun edelliseen postaukseen, mitä en linkannut facebookkiin ollenkaan, kuvia St Emilionista, missä oltiin lukion Secondien kanssa ryhmäytymispäivässä. Viiniä viinin perään ja unelmakylä ihanan sään kera, kaikin tavoin taivaallista.   
LISÄYS: jos en oo vielä sanonu, ni ton mun katolisen koulun eron "normaaliin" huomaa kuumina päivinä, kun alle polvipituset shortsit ja hameet on kiellettyjä, oon käyttäny mun kolmia shortseja ehkä kerran. Ja ihan normaalia on kans, et kesken tunnin joku opettajista tulee mainostamaan lauantaina olevaa kirkkoa :-D

Viikonlopun olinkin perheen isän ja lasten kanssa Azet -nimisessä pikkukylässä Pyréneeillä, eli Espanjan ja Ranskan välisillä vuorilla! Meijän perheen mökki on siellä ja ajettiin sinne sellaset neljä tuntia ja koska kerran pelästyin läheltä mennyttä autoa ni isä luulee että pelkään olla sen kyydissä. Rupes heti kyselee et pelkäänkö kotonakin autossa :-D 

mutjoo, ei tehty oikeen mitään viikonloppuna, luin mun kirjaa ja käveltiin vuorien keskellä. Elämä tääl ei oo aina nii helppoo ku miltä vaikuttaa, mut oon isommilta ongelmilta välttynyt. En pysty sanomaan, että mulla ois vielä ystäviä täältä, enkä et osaisin ranskaa. Tuntuu, et mun ranskantaito ei parane ollenkaan, vaikka väärässähän mä oon. Ainoot kaverit koulusta tuntuu olevan vaihtarit, lohdutellaan toisiamme sanomalla et kyl me viel jokupäivä osataan ranskaa, jokupäivä meki hengataan paikallisten kanssa. Älkää huolestuko, tällästä tää on varmaan kaikilla. Elämä helpottuu vielä, eikä tääl oo huono olla -ei tosiaan. Mun ihana perhe korvaa kaiken ja mun kultaakin kalliimmat sisko ja veli. Sisko varsinkin tekee niin paljon mun eteen etten voi ees käsittää.

kun tyyli on "en tiiä mitä tulee tapahtuu"

mun veli Raphaël :) meil on oma klikkaus sen kaa johon kuuluu vaik mitä taputuksii XD

Eli toisin sanoen normaalia elämää täälläpäin! Pahoittelen postauksien sekavuutta :-) Tietysti on hetkiä, jollon haluis hautautuu maan alle ja nousta ylös ja olla kaverien ympäröimänä ja puhua hyvää ranskaa mut kyl se siitä. Kahen viikon päästä Bordeauxiin shoppailemaan ja ollaan alotettu ranskankielisten kirjojen lukupiiri vaihtarien kesken. Elämä hymyilee vielä takasin mulle.

taivas called st emilion

Aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta, tuntuu ku se ei koskaan loppuis. Ainoa mikä jatkuu vielä pidempään on viinipellot ympärillä, tarkkaan laitetut rivit ja niiden vieressä olevat pienet - tai vähän isommatkin - kivitalot. Chateau sitä ja chateau tota. Ranskankieltä ympärillä, kun pieni ryhmä lukiolaisia kävelee kengät kopisten kivikujilla ja ihmettelee kylän kauneutta. Pysähdytään hetkeks syömään puusta jotain hedelmää, en tunnista nimeä ranskaksi, maistuu hyvältä. Kysytään apua ruskettuneelta crêperien pitäjältä, se vastaa hymyllä ja osottaa oikean tien. Kierrellessä viereinen tyttö nappaa lähimmästä viinitertusta pienen osan meille kahdelle ja syödään niitä siinä hetki. 

Kattelen taivasta ja päätän, että tänne tuun uudestaankin. 

 

kuvat on à la iPhone, pahoittelen

heipähei ja liikaa tekstiä

Eihän mulla kaikki oo ruusunlehdillä tanssimista tietenkään ja yks asia joka ärsyttää aina välillä täällä on se, ettei mulle kerrota asioita. Vaihtarien oletetaan tietävän et kolmena päivänä viikossa on joku ylimääränen tunti jonka löytää netistä(?), et tajutaan miten ruokailu toimii tai varsinki et oletetaan meijän tajuavan jos joku selittää tuhattajasataa ranskaks meille ohjeita johonkin. Tossa vaan pari esimerkkiä mut tuntuu et sellaset "uusien ykkösten ro -tunnit" ois meille hyväks, sellaset mis kerrottais kaikkii ihan perusjuttuja meillekin :-D Olettamisesta tuli mieleen et mun äiti kysy tiedänkö mikä on croissantti ja sisko alko selittää eilen et mikä on NCIS haha.

Asiasta kolmanteen, oon nyt ollu kaks viikkoo mun perheessä ja arkeen oon aika hyvin sulautunut joukkoon, viides lapsi joka ei ees puhu ranskaa on varmasti tosi helpottava lisä. Mun vime viikonloppu meni, kun Marie -siskon kaa mentiin Bordeauxiin ja sieltä kyydillä sitten babysittaamaan meijän serkkuja. Adoptoidut Clement 3v ja Elois 1,5v oli mahtiseuraa meille, mut lopuks oltiin vaan niin väsyneitä et mentiin nukkumaan (Elois sit herättiki meijät viideltä itkuunsa). Sunnuntai meni St Hilairessa "adoptioperheiden piknikillä" missä vaan syötiin ja vähä leikittiin. Suuntavaisto meni multa ihan totaalisesti ku Pessacista (serkkujen luota) mentiin St Hilaireen ja illalla menikin vaan 15 minuuttia kotiin, kun luulin et ollaan jossain ihan toisella puolella Akvitaniaa, tätä Bordeauxin lääniä. 

Maanantaina taas kouluun, tällä kertaa sain jopa selfkortin, tääl self/cantine on sama asia ku ruokala mut kaikki sanoo self ja siit hämmenty aluks. Ne toimii siis silleen et lataat siihen rahaa ja ku oot valinnu ruokas ni ruokalatäti ottaa sen viivakoodin siitä ja jos menee "luoton puolelle" eli miinukselle ni saat kuitin ja sun pitää mennä kansliaan maksamaan, mistä kans hämmennyin aikalailla. Maanantaina pidettiin kans kahen muun vaihtarin kanssa esitelmä Suomesta joka meni ihan niiku pitikin, vähän jänskätti :-D opettajaki tunnisti et Joulupukki ja porot on Suomesta!

Opiskellaan täällä muuten tosihelppoo fysiikkaa (yläaste-tasoa) ja sitä kemiaa englanniksi (kun yhdeksän tuntia englantia viikossa ei ois tarpeeksi) ja kemian tunnilla testattii et millanen muovi kelluu. Ainakaa ei oo koulustressiä ku ei saada kirjojakaan ja kokeista ei tuu numeroita. 

Tääl muuten ruoka on ollu ihan normitasoa eikä sellasta AH RANSKALAINEN RUOKA mut venailles vaa jotai jouluu yms. Nää juo kaakaoo ihan järkyttävän isoista kulhoista! Mut tykkään siit et joka ilta syödään yhdessä perheen kanssa ja kerrotaan kaikkea ja jutskaillaan. Ainiin ja täällä syödään koulun jälkeen (klo 17 aikoihin) gôutée, eli herkku, joka on yleensä paikallinen chocolatier (voitaikinaa ja suklaata) tai joku nutellaleipä yms. Illallinen sit syödään 19-20 aikoihin. Yhtenä päivänä syötiin illallisella jotain linssijuttuu jota luulin keitoks mut sitä sit syötiinki haarukalla, hämmennys oli suuri. Tääl on kyl paljon kaikkea mistä hämmennyn ja mikä ihmetyttää, nii paljon etten ees muista kaikkea. Koulussakin torstaina oli suomalaisvaihtarin siskon kaverin synttärit ja mutki kutsuttii syömään kakkua ruokiksella (sen jälkee ku joku kanslisti anto meijän ohittaa koko ruokajonon joka oli äärettömän pitkä) ja must tuntuu et tääl on kaikki tosi ilosia kokoajan. 

Eilen eli perjantaina oli hyvä päivä! Paitsi koulussa mut ilta suju loistavasti. Menin Marien kanssa jonnekin katolisen kirkon juttuun jos oli pelkästään lukiolaisia lähilukioista Montesquieusta jossa mä oon ja Max Linderistä joka on iha järkyttävän jätti. Oli siis joku nuortenillan tapanen syksyn aloitusjuttu, missä ensin katottiin pyhiinvaellusvideoita (iha sika siistejä!) ja laulettiin ja sit mentiin lähellä olevaan tyhjään kirkkoon laulamaan ja sytyttämään kynttilät läheisille. Sen jälkee sit palattii takas ja keskusteltiin jotain mist en tajunnu yhtää mitää ja sit syötiin! Namnam kaikki oli tuonu jotain hyvää ja sit herkuteltiin huolella. Oon rakastunu kuskusiin mitä on aina piknikeillä täällä ja quiche ah. Mulle sanottiin monesti eilen et mul on tosi hyvänkuulonen aksetti ranskas ja et puhun jo paremmin ku mitä kaks viikkoo sitten. Yks niistä järjestäjistä oli kuulemma ollu Tampereen ammattikorkeakoulussa ja osas sanoo suomeks jotain juttuja :-D Pointti oli et itsevarmuutta oli eilen runsaasti ku oli mukavia ihmisiä ympärillä. Ei silleen ettei muuten olis mukavia tyyppejä.

mun kylppärissä asuu kaks megalomaanista hämähäkkiä.

tarkennus paikallaan, täs vähän perusmaisemaa

huomenta

tehtiin marien kanssa korvapuustei jotka epäonnistu...

woop

ja NYT kerron koulusta ku nettiki toimii osittain.

Menin maanantaina kouluun mun isän kyydillä, kyydissä mun sisko Marie(15v) joka käy samaa lukiota mun kanssa ja mun veli Raphaël(12v) joka käy lähellä olevaa collégea eli yläastetta. Aamiaiseks olin vetässy perinteisen patonki-voi-hunajaleivän ja kaakaota ja ensimmäinen ihmetys tuli kun autossa ollessa muut alko rukoilla. Isä meidän kuulostaa tosi kauniilta ranskaks (vaik olin kuullu sen jo kirkossa sunnuntaina ekaa kertaa) ja Marie sitten selitti et autossa matkalla kouluun rukoillaan hyvää päivää ja siunausta kaikille läheisille, ihanaa siin oli kuitenkin se et myös mun puolesta rukoiltiin. Sitte ku saavuttiin koululle ja oltiin heitetty Raphaël omaan kouluun, ekana vastassa oli tupakansavut. Varmaan kaikki täällä polttaa mut mun perheestä ei onneks kukaan, Marie kerto et tääl ei kauheesti välitetä ikärajoista niiku näkee. Koulussa huomasin et meitä vaihtareita on kuusi samalla luokalla, minä plus kaks tyttöä Suomesta, Christian Italiasta, Ole Norjasta ja Magdalena Ruotsista. Selvittiin hyvin ensimmäinen päivä ja tällä hetkellä en ees muista mitä eroa näil päivillä on ollut.

 Mun lukio on muuten Lycée Montesquieu Libourne, joka on katolinen yksityislukio mut ei eroa kyl millään tavalla normilukiosta :D 

Oon täällä Ranskassa luokalla Prémière L (litterature eli kirjallisuus) missä pitäs olla 97 -vuonna syntyneet mut kaikki on 16-18v.. Lukio Ranskassa menee silleen et on Séconde (lukion 1.lka, 1998), Prémiere (lukion 2. lka, 1997) ja Términale (abivuosi, 1996) ja linjoja on kakkosella ES(économiques et sciences), S (sciences), L (litterature) ja muita en sit muistakaan. Mulla on aineina lukkarissa Let modernia (ranskaa), Histoire-Geota(hissaa ja mantsaa sekasin, en tajuu siit mitää), Anglaista eli enkkua, ECJStä eli hissaa, Anglais litterature eli Englannin kirjallisuutta, SVTtä eli bilsaa, Sciences Physique eli fyssaa (yläastetasoa koska ollaan kirjallisuuslinjalla), ryhmänohjausta, Chimie en anglais eli kemiaa enkuksi sekä liikkaa. Mulla ois kans ollu saksaa ja espanjaa mut koska en oo opiskellu kumpaakaa ni ei tartte nytkään. 27 viikkotuntia (50min jokanen) ja loput ajat käytän sitten étudessa, eli luokassa mis kaikki on hiljaa ja opiskelee tai tekee läksyjä XD tää on tosi hassu juttu koska en oo saanu yhtäkää läksyy vielä ja joudun maleksia siel étudessa melkeen 14 tuntia viikossa koska koulussa pitää olla 8-5 joka päivä. Heh.

'

RUOKA. 

Ah, täällä kouluruoka on hyvää vaik jonot kestääkin kauan. Vaihtoehtoina on yleensä kolmea eri paninia, "normiruokaa" eli jotain riisiä ja kanaa yms, jälkiruokia, ranskiksia ja erilaisia limuja. Ruokailu alkaa 12.30 ja kestää 13.40 asti ja koska mul on hypäreitä ennen ruokailua pääsen aikasin syömään.  Ruokala on tosi pieni mut ei oo ainakaan vielä haitannut yhtään! Koulusta en muuten tajuu hölkäsen pöläystäkään koska sanakirja on vasta matkalla Suomesta tänne laskimen kera. Hostit muuten vihas salmiakkia "le bonbon noir"ia... okei en enää tiiä mitä kaikkee kertoo tänne. 

Tääl muute kaikki käyttää mustekyniä ja irtopapereita ja mäki nyt sorruin siihen.. 

Ja nimi Ronja on tosi vaikee lausua. Nyt meen suihkuun heips ja kirjottelen sitku keksin kerrottavaa!

Mun huone ihanalla isolla sängyllä, kylppärillä, pöydällä, spinningpyörällä, jättivaatekaapilla ja ovella ulos!

Olohuone ja Marie taustalla :)

ja keittiö! en jaksa lataa  näitä muita kuvia tänne..

KYLLÄ

VIHDOIN JA VIIMEIN!

Oon tuskastellu kirjottamisenhalusta täällä Ranskassa mut wifiä on joutunu aina odottaa hetken jos toisenkin (kun hostellin netti oli vaan aulassa ja kun hostit hukkas salasanan). Kaikki menee tääl kuitenki hyvin! Alotan silti ehkä aikajärjestyksessä kertomaan kuulumisia, joten suunnataankin ensin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja siitä sitten Pariisin kautta tänne ;-)

Mun matka kohti Ranskan ihmeellistä maata siis alko keskiviikkona, kun saavuin lentokentälle kahen matkalaukun kaa ja kiloja oli vaan 16... Siis kuustoista. Aika vähän vaik ite sanonki. Tavattiin kahen muun suomalaistytön, Marian ja Katan kanssa ja mentiin sitten yhessä turvatarkastuksista. Vasta Pariisin puolella tajuttiin kysyä kahelta muulta tytöltä onko ne menossa Exploriuksen kautta vaihtoon. Nää kaks tyttöö oli kans menossa mun kaa samaan kouluun ja tulee Ouluhoodeilta! Ehkä puhunki ranskaa ja oulun murretta ku saavun takas. Tavattiin kentällä muita vaihtareita pohjoismaista ja mentiin bussikierrokselle Pariisiin, lopuks päädyttiin kans meijän hostellille joka oli mukava mut aika järkyttävä kans. Oltiin kuitenkin niin kikseissä koko Ranskasta ettei haitannu! Koko tän "orientaation" aikana puhuttiin siis englantia joka oli kaikille yhteinen kieli. Perjantaina joukkoon tuli kans ausseja jotka sano Bretagnen Brittanyna ja oli muute vaa tosi hassuja. Lauantaina suunnattiinkin junalla jo Libournea kohti ja viimesillä minuuteilla jännitti niin paljon et kädet täris. Mua oli vastassa ihana pieni Ronja -kyltti ja kaks söpöö poikaa sekä mun hostäiti. Ensimmäisenä pusujen jälkeen kysyttiin miten mun nimi lausutaan, täällä se on Ronya avec le R francaise :-D

Nopsaa tapasin kans mun muut sisarukset (paitsi mun 20v veljen Augustinin koska se opiskelee Nantesissa) ja hui sitä kielikylvyn määrää heti alussa! Nopeesti mulle myös selitettiin et kukaan perheestä ei osaa englantia ja et ku vanhemmat ei oo kotona ni opetan lapsille erilaisii sanoja.. Näille tuotti vaikeuksia sanoa sana _that_ koska ne sanoo sen zäz haha hassun kuulosta! Kun saavuttiin meijän talolle (ja olin nähny jo monta kilometrii viinipeltoja... äiti ja iskä te niin rakastaisitte olla täällä) niin ulkonäkö ei ollu paras mahollinen mut sisältä ja takaa talo on ihan fantastinen!! Siis tosi tyypillinen etelä-Ranskan talo, kivestä tehty ja takana uima-allas ja mul on jättijätti huone ihanalla näköalalla ja omalla kylppärillä ja parisängyllä ymsyms. näätte kuvia muusta talosta myöhemmin :)

Koska mun perhe on tosi uskonnollinen, eilen oltiin ensin kirkossa (katolisessa) ja sen jälkeen mentiin seurakunnan piknikille! Oli mukava tavata kaikkia tyttöjä jotka tuli munkaa samaan kouluun ja muutenkin olla mukana koko perheen jutussa. Kirkon messu oli vähän erilainen ku evankelis-luterilainen ja jossain vaihees kaikki pusutteli toisiaan.. Pusuista tuli mieleen et tääl poskipusuja annetaan kaks, alottaen vasemmalta puolelta ja niit annetaan aina ku tavataan ja aamusin ja iltasin ja aina ku kiitetään :D huhhuh paljon asiaa ja paljon ois viel kerrottavaa mut kerron koulusta myöhemmin :)

LISÄÄ KUVIA MYÖHEMMIN! aletaa kattoo leffaa mun veljen Raphaëlin ja siskon Marien kaa :-)