viikon päästä mäkin oon ranskis

Viikko sitten kirjottelin viimeks tänne blogin puolelle ja ajattelin ottaa nyt itteäni niskasta kiinni ja asettua koneen ääreen. Viimeset seitsemän päivää on kulunut aika Paulapainotteisesti ja tänään aamulla mun paraskaveri sitten lensi kohti Ranskaa. Me ollaan toisteltu toisillemme sitä mahtavuutta, että ensi kesänä kun nähdään niin voidaan puhua ranskaa keskenämme, se helpottaa vähän oloa. 

Viime torstaina Taiteiden yö muutaman stadikaverin kanssa kuunnellen saksofonin soittoa,  perjantaina Paulan läksiäiset, lauantaina kaverin kanssa kahveilua ja tuttavien luona rapujuhlailua sekä sunnuntaina Fast and furious -leffan kattelua. Mun päiviin on mahtunu paljon ohjelmaa ja samalla pitäis kans huone saada siistittyä ja ostettua tuliaisia hosteille ja järjesteltyä läksiäisiä ja pakattua ja vaikka mitä muuta! Ei ainakaan tuu tylsää.

Boom! Mul on varmaan jotain meedion taitoja. Just ku valitin kavereille siitä etten ees tiedä moneltako mun lento lähtee sillon 4. päivä niin kotona odottikin Exploriuksen kirjekuori sisällään kaikenlaista mahtavaa. Mukana tuli muunmuuassa just se lentoaikataulu (9.25 lähtee kone ja kentällä pitää olla 2h ennen... kuuden herätys woop) ja lentoyhtiönä Finnair, mikä oli ihan positiivinen yllätys mulle. Exploriuksella on myös aina omat soft-landing campit vaihtareille ja tietysti mun oma on ihanassa Pariisissa! Sain neljän päivän ohjelman käsiini enkä malta odottaa :-) Le Tour Eiffel, Champs Élysees, Notre Dame, Sacre Coeur ja Louvre ah!

 Mun omat vaihtovalmistelut edisty tänään taas yhdellä askeleella, kun siistin mun vaatekaapin turhista vaatteista ja jätin jäljelle vaan sellaset joita käytän. "Pois" -vaateröykkiö oli ihan jätti mut onneks pääsin niistä eroon. Huomenna illalla mennään äidin kanssa kaupungille ostelemaan hosteille tuliaisia (jotka ei oo vastannu mun sähköpostiin vieläkään, kuulemma tyypillistä ranskalaisille) ja kävin jo aikasemmin kattomassa erilaisia suomikirjoja Suomalaisesta kirjakaupasta, ironista. Kirjojen lisäks mukaan tulee erilaisia makeisia, Fazerin tietysti, ja varmaan jotain Iittalan tuikkuja tai Muumitavaraa. Huomenna sen näkee sitten, sitä ennen kuitenkin uusien ykkösten ryhmäytymispäivä!

Sain muuten tietää eilen että Kata joka lähtee mun kanssa Ranskaan keskiviikkona tulee samaan kaupunkiin ku mä! Millä tuurilla :D 

isä heittämässä stadiin !

Paula ja mä eilen :)

 

pientä postausta!

Aika rientää, enään kaks viikkoa niin oon itku kurkussa lentokentällä lähdössä Pariisia kohti. Samalla ajatuskin hirvittää (hehe tajusin et tos lukee hirvi) mut en jaksais silti venata neljäätoista päivää. Sannille heitettiin heipat lauantaina suurilla kolmen tunnin yöunilla ja vielä suuremmalla itkun määrällä. Viikon päästä Paulakin sitten lähtee ja minä sekä mun kaveri Ida joka menee Espanjaan jäädään enään jäljelle. Tyhjä olo, ihmiset vaan lähtee, kohta mäkin onneks. Suomeen jäävät kaverit valitsee jo wanhojenmekkoja.

Mun operaatio Huoneenpuhdistus on edistyny kahdella pienellä askeleella. Putsasin/tyhjensin mun työpöydän ja siinä olevat laatikot sekä myös tyhjensin mun kirjahyllyä turhista kirjoista. Jäljelle jää vaan koko muu osio mun hyllystöstä sekä tietysti vaatekaappi, joka on se suurin homma. Moni vaihtari on tuskaillu siitä et vaatteet ei mahu matkalaukkuun, musta taas tuntuu et mulla on tosi vähän vaatteita, ainaki sellasia mitä käytän oikeesti. Mun lentoaikatauluja ei oo tullu vielä, joten tiiän edelleen vaan päivän millon lähden. Koulukaan ei oo vastannu mun sähköpostiin mut kai ne nyt tietää et oon tulossa syyskuussa :-) 
Perheen äidille laitoin tänään englanniks sähköpostia kun en jaksanut säätää google translatorin kanssa, kyselin niitten lomasta ja kerroin omista tekemisistä. Aika normaali kuulumisia -sähköposti, nyt vaan venaillaan vastausta!

Paulan kanssa käytiin Bluesin matsissa!

tuttu peukalo joka kuvassa.. koeleivonta poikaystävän kanssa :)

syksyfiiliksiä

Mun kesä on ollu ihan mahtava, oon saanu tutustuu niin hyviin tyyppeihin, nukkua teltassa, saunoa illat, nauraa sydämeni kyllyydestä ja matkata perheen kanssa maailma ääriin. Jokanen kesäloma on erilainen, mun omat yleensä täyttyy ohjelmasta et hyvä jos ehdin hengähtää, mut sellanen mä oon. Tylsistyn jos ei oo tekemistä ja tuntuu et aikaa menee hukkaan. Ärsyynnyn ja muut saa kans huomata sen. Tän takia yleensä odotan koulun alkua jo heinäkuussa.

22 päivää siihen et lennän kohti Ranskaa. tuntuu hassulta et siihen on huomenna vaan kolme viikkoa jäljellä, omat ja kaverien päivät vaan hupenee käsistä. Yritän pusertaa kaikenlaista tekemistä nyt vikoille päiville Sannin ja Paulan kanssa, ensimmäiseks mainittu lähtee kohti Belgiaa jo tänä lauantaina. Itkua luvassa ja vuodatettuja tunteita, kun käydään saattamassa muutaman ystävän voimin Sanni maailmalle. Tuttavat kyselee multa jännittääkö ja varoittaa siitä, ettei mua saa laittaa au-pairin hommiin kun kerran niitä pikkusisaruksia on tulevassa perheessä. Toivon et osaisin pitää puoleni jos oikeen yritän. Nyt kun kerran kouluki alkoi kavereilla, ni mun suurena projektina on huoneen siivous/tyhjennys, sillä mun veli asustaa mun huoneessa niinä kertoina kun se tulee opiskelukaupungistaan kotiin. Tai sitten sille hankitaan vuodesohvaa. Toivon tokaa vaihtoehtoa. Kuitenkin joudun siivoomaan mun vaatekaapin (kirpparikeikka luvassa) ja työpöydän ja lipaston (lisää kirpparikamaa jee!) ennenku saan äidiltä tilaa hengittää. Ja sit ois luvassa tuliaisten ostoa, kaikkee perus suomikamaa ois tarkotus viedä perheelle ja etenki Rare exports -leffa josta isoveljen hostperhe tykkäs hirveesti kaks vuotta sitten. Mul on muuten vahva tunne et oon hukannu jonkun lapun jos lukee joku muistilista kaikesta. Tai sit mulle ei oo ees annettu mitään tollasta, oisin kyl tottavie muistilistan tarpeessa.

äkillinen purkaus

Nyt on taas asennoiduttu kotiin, kun palasin viikon partioleiriltä ja sain vihdoin univelat kuitattua. Lähtö lähenee ja tasan kuukaus siihen, et mun elämä alkaa Ranskassa. Vielä ei jännitä, se tulee varmaan sit päivää ennen lentoa tai jotain. Yleensä oon se joka jännittää ensimmäisenä ja pahiten, kädet tärisee ja ääni säröilee. On kuitenkin tosi helpottavaa, et moni muukin kaveri lähtee vaihtoon. On ihmisiä jotka ymmärtää täydellisesti kun kerron etten tiiä mitä otan mukaan, ja jaksaa kerrata mulle vielä kerran omasta hostperheestä ja sijoituksestaan. Huojentuminen oli suurta, kun kuulin ettei moni muukaan oo pitänyt vielä yhteyttä perheeseensä, sitähän mä stressasin eniten.

 Kehitellään mun parhaan kaverin Paulan kanssa listaa asioista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä. Siihen kuuluu pääasiassa leipomista (mm. läksiäiskakku ja karjalanpiirakat) mutta myös korkeasaaressa vierailua ja shoppailua. Musta alkaa tuntua, et muut ihmiset stressaa enemmän kun mä. Kaverit pistää huolestuneena viestiä et "kai nähään ennen sun lähtöä?" mikä tuntuu musta hassulta. Ihan ku en koskaan palais takasin. Eikä se 10kk oo loppujenlopuks niin pitkä aika. 

Haluisin kirjottaa tänne kaikki mun ajatukset ja vähän päälle mut mistää ei tuu mitään.

Paulan ihan uunituoretta blogia voi katella tästä.

kalenteri käteen ja menoks