pappeja yökylässä ja 43 päivää

43 päivää oltu vaihdossa. Muistan vielä sen hetken kun kirjotin tänne blogiin ja itse lähtöön oli saman verran aikaa. Pohdiskelin koulupukuja, joita ei sitten koskaan ollutkaan ja sähköposteihin vastaamista, kun kärsimättömänä odotin perheeltä kuvia. Tuntuu hassulta vaan olla täällä, Ranskassa, talossa joka on mun koti vielä seuraavat 252 päivää. 

Viimeset puoltoista viikkoa mun pään sisällä on ollu yhtä vuoristorataa. Oon nauranu muiden vaihtarien kanssa ja hetken päästä turhautunu kaikkeen. Saatiin meijän koulukuvat, näytän ihan normaalilta ja onnistuin saamaan itteni kipeeksi. Neljän päivän miniflunssa oli hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Tässä tapauksessa "tekemättä mitään" meinaa sitä et viime torstaina olin teatterissa Château Vayresissa, koulun 1er S(tiede) luokan kanssa ja perjantaina zumbassa ja lauantaina Bordeauxissa. Teatteri oli ranskalainen klassikko Cyrano de Bergerac, missä isonenäinen mies rakastuu naiseen ja alkaa lähetellä rakkauskirjeitä toisen miehen nimellä, koska ei usko naisen rakastavan häntä -ison nenänsä takia. Yhden miehen teatteri ranskaks oli aika kiintoisa kokemus kieltämättä, juonea enemmän tuli ajateltua sitä joka päätti jätttää penkeistä selkänojat. 

château de Vayres!

le vache qui rit = muistoja lapsuudesta

Perjantaina mun rankka koulupäivä (kolme tuntia vapaata, kolme tuntia tekemättä mitään, kolme tuntia vapaata) loppu kivasti zumbaan ja saliin siskon sekä siskon kaverien kanssa. Kotiin päästessäni tapasin ekaa kertaa mun vanhimman veljen Augustinin, joka opiskelee Nantesissa. Lauantaina suuntasin yhden luokkalaisen kanssa Bordeauxiin shoppailemaan, sää ei suosinu meitä eikä kyllä bussin aikataulutkaan. Mukaan tarttu silti pari ihan hyödyllistä juttua niikun pyjamahousut ja uudet kengät, tartten viel paljon muuta. Sunnuntain olin yksin kotona, kun perhe oli superpitkässä kirkossa, jonka jälkeen meille tuli kaks pappia yökylään. Toinen papeista oli kotoisin Vietnamista ja toinen Amerikasta, eli englantia sain puhua mut kans paljon ranskaa, ne oli tosi puheliaita ja kiinnostuneita suomesta ja musta.

Miten tääl muuten sitten sujuu? No, elämiseks tätä vois kohta jo melkeen kutsua. Edelleenkään koulussa ei tehdä mitään eikä paikallisia kavereitakaan näy mailla halmeilla (he-he). Monet vaihtarit meijän koulusta on tosi tyytymättömiä ja turhautuneita ja aluekoordinaattoriinki on otettu monesti yhteyttä. Vastaukseks on tullu tosi tylyjä juttuja, kun taas Suomen järjestöltä on kiitetty yhteydenotosta ja luvattu tarttua toimeen. Viimeset kaks päivää on ollu huonoa mieltä ilmassa mut eiköhän se tästä. Huomenna alkaa kahen ja puolen viikon loma, josta ekan viikon vietän siskon ja serkkujen kanssa Pariisissa sekä jossain maaseudulla ja toisen viikon oman perheen kaa Pyreneillä!

Katariina (suomi) Samira (saksa) minä ja Magdalena (ruotsi)

PIKKULISÄYS: Meijän perheessä on tapana, et ku avataan uus viinipullo, ollaan viininarvausleikkiä. Homma menee nii et kaikille (jep, jopa pienille lapsille) kaadetaan viiniä lasiin ja jokanen arvaa vuorollaan valmistusvuoden, alueen ja tarkan paikan. Mä vetäydyin leikistä pois, mut 5/7 perheenjäsentä arvas täysin oikein. Mun suu loksahti auki ku mua nuoremmat lapset arvioi että onko viini nyt vuodelta 2007 vai 2009 ja mikä tila tuottaa millasta viiniä.

VIELÄ TOINEN: katottiin eilen perheen kanssa Ranska - Suomi jalkapallomatsi...

party-o

Mun tekis niin mieli sanoa, että kaikki menee täällä vallan mainiosti ja mulla on hirveesti kavereita eikä oo aikaa olla koneella. Asia ei kuitenkaan oo niin. Juteltuani iskän kanssa skypessä oli se jo aika selvää, mulla on kulttuurishokki. Oltiinhan asiasta varoteltu jo etukäteen, mut eihän sellasia ottanu tosissaan ku koko vaihto muutenkin tuntu tosi epätodelliselta. 

No miltä tää sit tuntuu? Siltä et tosi moni juttu tääl on pepusta, mut mikään ei oo oikeesti huonosti. Pystyn tehä listan kaikesta mikä on väärin täällä mut silti menee ihan hyvin. En kaipaa kotiin, en tosiaan! Positiivisella mielellä mennään. Mun päivät täl hetkel menee näin;

Aamulla meen kouluun samalla minuutilla ku tunnit alkaa ja seuraavat 5h istun luokassa tekemättä mitään (en siis omista koulukirjoja, en joudu tekemään kokeita ja opettajat ei kirjota taululle sanaakaan/ota vaihtareita muutenkaan huomioon vaik meitä on kuus luokalla). Ruokailen kahen muun suomalaisen plus ruotsalaisen plus saksalaisen kanssa (englantia puhuen, kenenkään ymmärtäminen ei vielä riitä ranskaan), koko koulu kun on kadonnut ulos tupakalle. Syömisen jälkeen ketään ei näy edelleenkään missään. Pari tuntia koulua, sitten kaupungille parin vaihtarin kanssa ja viideltä takas koululle josta siskon kanssa päästään kyydillä kotiin. Kotona jillaan ja syön, kattelen NCIStä ja oleskelen vaan, nautin mun ranskankielen kielikylvystä. Koska joo, se kavereiden hankkiminen ei käy käden käänteessä, kaikki ei oo välttämättä kiinnostuneita susta. Oon pienistä asioista ilonen, kuten siitä et lauantaina meen Bordeauxiin luokkalaisen kanssa ja perjantaina zumbaan ja huomenna itsepuolustukseen (mikä self-defence onkaan haha). Kyl se tästä, leikkasin perjantaina hiukset.

PARTIO

Tosta oli pakko tehdä isompi otsikko, oli vaan pakko. Niinkus tiedätte, harrastan suomessa partiota ja mun siskon kanssa mentiin nyt lauantaina viettämään rentréetä, eli syksyn alkua, partion merkeissä. Päätin tehä tälläsen pienen listan kaikesta mikä kummastutti tai mikä oli muuten vaan hauskaa tai erilaista! Pahoittelen, ei ollu kännykkää mukana ni ei saanu kuviakaan :(

1. La-Su yö vietettiin siis pellolla, ei metsässä

2. Ei vessoja missään, suomessa nautitaan sentään yleensä bajamajoista

3. Tytöt, pojat, pienet ja isot oli kaikki erikseen. Tasan yksi ohjelma oli sellanen, että tapas muita ihmisiä kun telttalaisia. Pikkutytöt oli nimeltään Janets, pikkupojat jotain F -kirjaimella alkavaa, vanhemmat tytöt Guides ja vanhemmat pojat Scouts. Ikäraja vanhoissa ja nuorissa oli 12. 

4. Nää ikä- ja sukupuolijakaumat jaettiin vielä joukkueisiin, joita oli meillä Loup (susi, mun joukkue), Mustang ja Kangarou. 

5. Varmaan neljä kertaa päivässä soitettiin torvea ja kaikki juoksi kokoontumispaikalle ja sit huudettiin jotain

6. UNIVORMUT muut hämmästeli ku sanoin et suomes saa pukee mitä tahansa, et yleensä partiopaita sit otetaan esim. paraatiin tai jumalanpalvelukseen. Tääl meno on se, et ku asteita oli noin 5 ni kaikki on shortseissa ja tietynlaisissa kauluspaidoissa ja huivit kaulassa. Pojilla ruskeet kamppeet, tytöillä siniset plus jotkut ihme cowboyhatut/baskerit.

 7. Mun lippukunnan huivi on ruskea, vaaleensinisellä reunustalla ja pituus on vähän pidempi ku suomessa yleensä. Ja nää ei tunne merimiessolmua. 

8. Joka ateriaa ennen/jälkeen rukoiltiin tai laulettiin lauluja ulkoa

 9. tajusin et näit eroja on tosi paljon, partio jakautuu tääl SUF = scouts unites de france ja Scout de France joista ensimmäinen on uskonnollista ja toka ei. Nää kuulemma tekee ihan eri juttuja! 

10. Marie sano just et yleensä SUFit rakentaa sellasia leiriporttien tapasia hökötyksiä ja pystyttää teltan niiden päälle :-D 

11. Pelattiin pesäpalloa tyttöjen kesken paistinpannulla. Ihan vaan teillekin tiedoks.

12. Ja kynsilakka on kiellettyä partiossa

13. Suomessa ku tervehditään kättelemällä vasemmal kädellä ja nostamalla kolme sormea otsalle ni täällä ne kolme sormea nostetaan vaan olkapään viereen. 

NYT LOPPU en jaksa enää kirjottaa ku en muista kaikkea. Adios.

poimittu netistä

takaisinheitto kotosuomeen<3

pikkukylä Azet ja pyreneet

Ihan piti mennä katsomaan et mitä on tullu tehtyä viimeks tänne blogin puolelle, kun ei meinannu muistaa. Se ongelma on täällä, et jos ei kirjota minnekään ylös ohjelmia ni seuraavana päivänä on ehtiny jo unohtaa edelliset. Nytkään kun ei oo kalenteria ni en muista et mitä on tullu tehtyä, joten vaikea selittää mut yritän kuitenkin. Tällä hetkellä hengailen Marien huoneessa sen ja Benoîtin (joka täyttää lauantaina kahdeksan) kanssa kuunnellen musaa, ku alakerrassa on 30 aikuista rukoilemassa. Tää on toka kerta, kun meille tulee jotain aikuisia viettämään jotain rukousiltaa, viimeks olin omas huonees ja skypetin, kun viereisestä huoneesta kuuluu laulua ja välillä hiljaisuutta rukousten takia. Multa kysyttiin et miksen jää kotiin siks aikaa ku perhe käy kirkossa, mut Exploriuksen haastattelussa multa kysyttiin oonko valmis uskonnolliseen perheeseen ja oon tosi ilonen että vastasin kyllä. En siks, et antaisin hyvän vaikutelman, vaan siks et halusin oppia toisesta kulttuurista mahdollisimman paljon, halusin avata silmät uudelle. Ja näin se onnistuu. Tästä pääsee mun edelliseen postaukseen, mitä en linkannut facebookkiin ollenkaan, kuvia St Emilionista, missä oltiin lukion Secondien kanssa ryhmäytymispäivässä. Viiniä viinin perään ja unelmakylä ihanan sään kera, kaikin tavoin taivaallista.   
LISÄYS: jos en oo vielä sanonu, ni ton mun katolisen koulun eron "normaaliin" huomaa kuumina päivinä, kun alle polvipituset shortsit ja hameet on kiellettyjä, oon käyttäny mun kolmia shortseja ehkä kerran. Ja ihan normaalia on kans, et kesken tunnin joku opettajista tulee mainostamaan lauantaina olevaa kirkkoa :-D

Viikonlopun olinkin perheen isän ja lasten kanssa Azet -nimisessä pikkukylässä Pyréneeillä, eli Espanjan ja Ranskan välisillä vuorilla! Meijän perheen mökki on siellä ja ajettiin sinne sellaset neljä tuntia ja koska kerran pelästyin läheltä mennyttä autoa ni isä luulee että pelkään olla sen kyydissä. Rupes heti kyselee et pelkäänkö kotonakin autossa :-D 

mutjoo, ei tehty oikeen mitään viikonloppuna, luin mun kirjaa ja käveltiin vuorien keskellä. Elämä tääl ei oo aina nii helppoo ku miltä vaikuttaa, mut oon isommilta ongelmilta välttynyt. En pysty sanomaan, että mulla ois vielä ystäviä täältä, enkä et osaisin ranskaa. Tuntuu, et mun ranskantaito ei parane ollenkaan, vaikka väärässähän mä oon. Ainoot kaverit koulusta tuntuu olevan vaihtarit, lohdutellaan toisiamme sanomalla et kyl me viel jokupäivä osataan ranskaa, jokupäivä meki hengataan paikallisten kanssa. Älkää huolestuko, tällästä tää on varmaan kaikilla. Elämä helpottuu vielä, eikä tääl oo huono olla -ei tosiaan. Mun ihana perhe korvaa kaiken ja mun kultaakin kalliimmat sisko ja veli. Sisko varsinkin tekee niin paljon mun eteen etten voi ees käsittää.

kun tyyli on "en tiiä mitä tulee tapahtuu"

mun veli Raphaël :) meil on oma klikkaus sen kaa johon kuuluu vaik mitä taputuksii XD

Eli toisin sanoen normaalia elämää täälläpäin! Pahoittelen postauksien sekavuutta :-) Tietysti on hetkiä, jollon haluis hautautuu maan alle ja nousta ylös ja olla kaverien ympäröimänä ja puhua hyvää ranskaa mut kyl se siitä. Kahen viikon päästä Bordeauxiin shoppailemaan ja ollaan alotettu ranskankielisten kirjojen lukupiiri vaihtarien kesken. Elämä hymyilee vielä takasin mulle.