finito

Moikka taas, pitkästä aikaa!

Noin oon sanonut melkein liiankin paljon viimeisen kuukauden aikana, kun tuttuja tulee vastaan sitä mukaan kun tunnistaa. Mun kesä on sujunut rauhallisesti kavereiden kanssa ja lähes kaksi viikkoa olin partioleirillä. Itkin onnesta astuessani junaan 29.6 2014 klo 5.54 Libournesta Pariisiin ja itku jatkui hulluna kun näin vanhemmat Helsinki-Vantaan lentokentällä. Nyt mä ajattelin tehdä tälläsen viimeistelypostauksen niille harvoille, jotka tätä blogia vielä lukee, älkää järkyttykö.

Mun vuosi oli täysin erilainen kuin mitä oletin, niin hyvällä kuin huonollakin tapaa. Mä pääsin paikkoihin joista olin vaan haaveillut ja näin monenlaista perhe-elämää. Maistoin hyviä (ja huonoja) ruokia ja tutustuin ihmisiin ympäri maailmaa. Suomen järjestö (Explorius) hoiti hommansa erittäin hyvin ja tuki meitä vaihtareita vaikeillakin hetkillä.  Myös soft-landing camp oli huippua!

Ranskan järjestöön en ollut yhtä tyytyväinen. Exploriushan on pohjoismainen järjestö ja aina kohdemaassa sitten on "hostaava" järjestö. Mun paikallisen järjestön työntekijät oli kirjaimellisesti röyhkeitä ja välinpitämättömiä ja pyysivät mm. kaverilta rahaa pöydän alta jotta ongelmilta vältyttäisiin. Koko järjestöstä tuli yleinen vitsi vaihtareiden keskuudessa, aluevalvojastamme puhumattakaan. Tämä nimeltä mainitsematon henkilö oli "liian kiireinen" etsimään uusia hostperheitä (ja hoitamaan muitakaan hommia) ja lykkäsi homman meille. Se kohta, missä aluevalvojasta puhutaan tukipylväänä ja lohtuna / rohkaisuna, oli homma oikeastaan aivan päinvastaista. Lähes jokainen saapui hänen luotaan itkien.

Sanon vielä tässä, ettei tän kirjotuksen ole tarkoitus suurennella asioita ja lisätä myllyyn vettä, vaan kertoa ne asiat mitä en vaihtovuoden aikana halunnut kertoa netissä. Kertoa se kolikon kääntöpuoli.

Moni täältä Suomesta on kysellyt, miksi vaihdoin perhettä ja usein sanon että "järjestön kanssa oli ongelmia". Totuus on, etten edes halunnut lähteä siitä ekasta perheestä. Tämä aikaisemmin mainittu nimetön henkilö oli perheiden puutteessa väittänyt mun olevan kaksikielinen ja valmiina puhumaan englantia perheen lasten kanssa. Perhe oli tästä närkästynyt ja ilmoittanut etteivät halunneet vaihto-oppilasta joka puhuu (tai noh, yrittää puhua) ranskaa. Sain haukut päälleni ja perhe meni vaihtoon.
Toinen hostperhe oli muuten vain täysin vääränlainen. Väkivaltainen ja kaahaileva alkoholisti-vanhempi ja perheen omat ongelmat liittyivät yhtäkkiä mun elämään, vaikka luulin ensimmäiset pari viikkoa päässeeni ihanneperheeseen. Mitä tahansa sanoin tai tein, kaikki oli väärin. Perhettä en voinut vaihtaa, sillä aluevalvojani päätteli perheen ongelmien johtuvan minusta, jolloin hänen mukaansa olisin palannut Suomeen. Helmi/maaliskuusta lähtien olin tosi surullinen ja alakuloinen, mitä harva ymmärsi oikeesti.

Tässä ylläolevassa tekstissä ei ole edes puolia kaikista niistä jutuista mitä näin ja koin, mutta se antaa hieman kuvaa menneestä vuodesta Ranskassa. Nyt saattaa jokunen ymmärtää, miksen tällä hetkellä itke sinne takaisin tai miksen puhu avoimesti mun vuodesta vaihtarina. Loppujenlopuks kaikki mitä sinä vuonna tapahtuu on arpapeliä. Hostperhe, koulu, muut vaihtarit, järjestö ja sijoitus. Mun vuosi oli kasvattava ja itsetutkiskelun aikaa. 16-17 vuotiaana on hyvä koetella rajoja ja nähdä mihin kaikkeen pystyy ja mitä haluaa elämältä. Ihan vaan noiden juttujen takia mä rohkaisen muita menemään vaihtoon, vaikkei tää teksti antais sellaista vaikutelmaa. Tää on vaan yks tarina tziljoonasta.

ehkä meen vielä käymään siellä, ehkä en. kattoo mitä elämä tuo vastaan.

postaus (melkein) viimeisistä hetkistä!

Eli pientä videota tälleen melkein lopun kunniaksi! Tässä unohdin sanoa pahoitteluni niille, jotka kärsii huonosta säästä Suomessa (mm. lunta) ja loput sitten unohdin. Kiitos ja hei!



 

selitystä selitystä jee

Oho! Taas yksi kuukausi pääs vierähtämään.
Aika on mennyt omalla tavallaan tosi nopeasti ja myös samalla huolettomasti. Säät on ollut aika huonoja, mutta tänään palattiin siihen yli 25 asteen lämpöön ja polttavaan aurinkoon.

Tän kuukauden aikana oon känynt Libournessa crêperiessä parin muun vaihtarin kanssa ja tehnyt mokkapaloja huonolla menestyksellä (ei sitä kaikki muista laittaa voita taikinaan). Suoritin kans TFI -kielikokeen joka on tarkotettu ns työelämään ja on voimassa kaks vuotta. Koe ei sinänsä ollu vaikee mutta aika ei riittänyt tarkkaan lukemiseen. En usko että mitään superarvosanoja tulee, mutta sen näkee sitten. Koe koostui siis kuullunymmärtämisestä sekä luetunymmärtämisestä!

multicoloré

Sillon kaks viikkoo sitten koepäivänä oli myös koulun oma kevätgaala, missä vaihtareille (jotka oli kirjottanu esseen "elämäni kymmenen vuoden päästä Ranskassa") jaettiin koulun pinssit ja kynät sekä oli monta esitystä. Yks eroista myös tässä koulujen juhlakulttuurissa on, että opettajat ja vahtimestarit ja oppilaat on kaikki tosi innokkaita esiintymään, ja etenkin matikanopettajat oli meidän koulussa hauskoja! Nauroin ihan kauheasti sen gaalan aikana ja myös sitä ennen, kun käytiin suomalaisen Lauran kanssa katsomassa ranskalainen komedialeffa Barbecue. Libournen leffateatterin pienin sali koostui 40 paikasta ja meitä katsojia oli meidän kahden lisäksi kaksi naista. Ei tungosta sanoisinko.

Täällä oli äitienpäivä 24. toukokuuta (jos joku ei satu muistamaan ni silloin Suomi voitti MM -hopeaa lätkässä ja ei, matseja ei näytetä täällä telkkarista) ja olin sitten väkertänyt hienon kortin host-äidille. Ei kuitenkaan vietetty sitä lähes ollenkaan, en nähnyt nimittäin yhtäkään korttia, kukkaa tai halausta sen päivän aikana. Noh, silleen se vaan menee täällä.
Helatorstain "lomalla" kävin viettämässä mun luokkalaisen tytön 18v synttäreitä noin 20 muun tytön kanssa tanssien vanhoihin biiseihin ja syömällä kakkua. Ton lisäksi kävin perheen kanssa katsomassa teatteria Moulon -nimisessä kylässä, missä siis suomalainen Kata asuu ja oon lukenut Twilightia ranskaksi jee. Viime torstaina vietettiin viimeinen lounas yhdessä surveillantien (koulun henkilökunta), opettajien ja vaihtarien kanssa syöden raclettea.

Lippu johon oon alkanut keräämään kaverien kirjotuksia, pääsee kotiin seinälle :)

Awesome

Aika kuluu ja mullakin koittaa kohta lähdön aika ("kohta" meinaa kolmen viikon päästä). Huominen meillä on vapaata, joten mulla on enää kolme päivää koulua jäljellä eli kolme päivää aikaa nähdä siellä tuttuja. Onhan mulla lomalla aikaa, mutta vietän sillon varmasti enemmän hetkiä perheen kanssa kuin Libournessa. Lähtö tuntuu hassulta, kivalta ja haikealta samaan aikaan eikä varmaan ketään yllätä se. Loppujenlopuks tää vuosi on mennyt ihan hirveen nopeesti, mutta kaikki loppuu aikanaan. En nyt ala kirjoittamaan tähän pitkää tekstiä siitä, kuinka on ollut ylä- ja alamäkiä sekä kuinka tuun kaipaamaan täällä oloa. Kuinka oon kasvanut tän myötä ja miten oon onnellinen että sain kokea vaihtovuoden Ranskassa. En oo kuitenkaan oikeasti tajunnut, että lähtö on pian. Tuntuu vaan että olis taas yks loma ja sit palaan Montesquieun lukioon Libournessa. Noh, kohta sen näkee kuinka paljon itken ku on vika koulupäivä. Ärsyttää et oon kipeä, mutta musta on kans kiva palata kotiin.

reksi anto meille koulun esittelyvihkoset mis löyty parikin kuvaa itestä, alemmassa koristellaan joulupalloja :)

koulu anto meille muistoksi Montesquieu -paidat missä edessä toi I <3 Montesquieu ja takana vaihtarien nimet !

lomailuu

Ja sitten taas tarinaa "mitä tein lomalla" tyylillä. Mun äikänope täällä pistää mut, norjalaisen ja saksalaisen aina kirjottamaan loman jälkeen et mitä tuli tehtyä ja kattoo siitä onko kehittynyt ranskassa. Rehellisesti sanoen se ei vaan jaksa tehdä meille mitään :-D luokassa sen huomion jakautumisesta vaihtarien kesken en edes aloita keskustelua...
Mun pääsiäisloma siis kesti kaks viikkoa ja vietettiin se ihan kotona ja millon missäkin. Käytiin Toulousessa avaruuskeskuksessa hostäidin ja -sisarusten kanssa, missä mä ja sisko lusmuiltiin ja leikittiin säätiedottajia ja veli äidin kanssa oli oikeasti kiinnostunut. Jos joku muistaa Heurekasta "kuukävelyn" (missä sellanen laite saa sut pomppii niiku oisit kuussa) niin sellanen oli myös siellä! Tällä kertaa myös aikuiset oli kykeneväisiä siihen joten mentiin sitten kaikki. Seuraavana päivänä putsailtiin meijän uima-allas (vei parisen tuntia) ja kävin myös uimassa siinä 18 asteessa. Puolikipeänä seuraavat pari päivää, mutta ylpeys ei kestänyt myöntää sen olevan uimisen vika. Meijän kissa sai kans pentuja! Niitä on 3 joista kaks on harmaita ja yks monivärinen ja viimeisin me pidetään :) varsinainen kissanpentuvuos on ollut kyllä.. pari kuvaa avaruuspaikasta!

toistin tekstin mukaan säätiedotetta eikä menny ihan purkkiin..

Lähimmässä "isossa" kylässä oli kiertävä tivoli, mun asema oli pitää huolta muista joukon vanhimpana ja pääsiäispäivänä mentiin tuttaville syömään. 2. Pääsiäispäivä oli täynnä suklaata, kun aamulla meitä lapsia odotti "clochen" (pääsiäiskello tai sellanen) tuomat lahjat eli kauheesti suklaata. Kuulemma tää pääsiäiskello oli tänä vuonna laiska eikä jaksanut piilottaa lahjoja pihalle niinkuin yleensä.
Loman toinen viikko käytiin muun muuassa ostoksilla Bordeauxin lähellä olevassa ostoskeskuksessa ja siskon kaksi parasta kaveria tuli kylään. Leikkasin kans hiukset aika lyhyiksi ja alkushokin jälkeen oon ollu tosi tyytyväinen! Väri pitäis käydä laittamassa varmaan kohta, alkaa juurikasvu tulla esiin edellisen värin kauheesti haalennettua. Koulun espanjanopettaja tuli yhtenä viikonloppuna miehensä kanssa syömään ja lähti vasta kolmen jälkeen, väsymys oli aika kova mutta onneksi pääsi nukkumaan nopsaa. Käytiin mummolassa keräämässä papuja joita luulin herneiksi ja kun kauheasti sanoin rakastavani niitä (tuoksu kerätessä oli sama kun kesällä torilla) niin kerättiin niitä iso kasa. Oli kyllä pokan pitämistä kun maistoin eikä ollut ihan sama juttu. Suolaa, leipää ja vettä ja nopeesti nielasee ni sain kaksi palkoa syötyä :-D

paha "herne" papu

shoppailureissulla maistoin pizzan kaltaista flam'sia jossa on ranskankermaa, pekonipaloja ja sipulia.. jännää mutta hyvää!

Viime maanantaina mun luokalla oleva saksalainen tuli myöhässä ja kertoi olleensa saattamassa erästä toista saksalaisvaihtaria juna-asemalla. Oli ajanut host-perheensä autoa ja vaikka omistaa kortin Saksassa ja on täysi-ikäinen ni säännöt kieltää ajamisen. Olihan siinä vähän ihmettelemistä mutta tajuan kyllä, miksi lähetettiin kotiin. Ja musta on aina harmi että vaihtari lähetetään/lähtee kotiin aikaisemmin, ellei sitten ole oma päätös johon en ota kantaa.

mä ja uudet hiukset jee

Mun vappuaaton vietin kaverin 18 -vuotis syntymäpäivillä, minne mun vanhemmat vei illalla ja haki sitten paikan päältä aamulla (täällä kaikki jaa paikan päälle yöksi, aina). Olin vähän jännittynyt, sillä en tuntenut kun pari tyyppiä sieltä ja kaikki oli siitä jättikoulusta Libournesta, missä on yli 2000 oppilasta tai jotain. Oli tosi kivaa ja tutustuin yllättävän moneen ihmiseen, pääsi viettämään aikaa omanikäisten kanssa ja tanssimaan, sitä mahdollisuutta ei oo oikeen ollut täällä. Niin paljon kun ikinä tykkäänkin olla esimerkiksi hostsiskon tai luokkalaisten kanssa, tuntuu kans mukavalta tavata omanikäisiä ihmisiä. Kuitenkin kaikki tuttujen lapset on 9-15 vuotiaita sekä tietysti sisarusten kaverit. Huomaan siinä itse eron, ihan pienissä jutuissa ja myös keskustelun aiheissa. En tiedä, vaikuttaako myös sanoma "vaihtovuoden aikana kasvaa henkisesti kaksi vuotta" myös asiaan. Yöllä tuli nukuttua se mahtava 1,5 tuntia ja seuraava päivä meni väsymyshorroksessa tuttavilla syödessä. Ruokapöydässä kun keskustellaan, ranskalaisilla jotka ei oo koskaan tyytyväisiä, on välillä tosi vahvoja mielipiteitä ja usein keskustelua kuunnellessa kannattaa vain tyytyä hymyilemään ja kuuntelemaan. Mulla on aikaa jäljellä 58 päivää, joista lomaa on 29 tai 30. Mun koulu loppuu tietääkseni 12.6 ja sitten ei oo kuin aikaa. Sisko, veli ja äiti menee kesäkuun lopussa Pariisiin katsomaan siskon lempibändiä joten näkee sitten miten käy mulle :-D tossa vielä makeita maisemia pyörälenkiltä! 

romaaaaani

Hetken aikaa on tässä taas vierähtänyt ja ois varmaan kuulumisien aika. Yleensä mulla menee postauksia kirjoitellessa useampia tunteja (keskittyminen ei oo mun vahvuuksia) mutta hoidan tän nyt pois alta :-)
Mistäs sitä sitten alottaisi? Viime kirjotuksessa mulla oli jäljellä 100 päivää vaihtovuotta, tänään vaan 77. Aika kuluu nopsaa ja ensimmäinen vaihtari Libournesta lähtee kotiin jo 19.6. Voi siis olla mahdollista, että tuun kotiin aikasemmin kuin mikä päivä mulle sanottiin. Kerron siitä sitten kun Explorius laittaa lentoliput tulemaan! Tänne on tullut jo tosihyvät säät ja shortseja oon voinut jo käyttää kotona/pihalla. Koulussa pelkään negatiivista palautetta (muistakaa, katolinen yksityinen koulu) mutta luokkalaiset on sanoneet ettei oo huolta. Oon kuitenki varovainen.

maistoin kunnolla simpukoita!

Viime postauksessa kerroin myös meidän espanjalaisista vieraista, jotka kuitenkin viikon jälkeen lähtivät takaisin etelään. Kaksi viikkoa sitten, meidän kouluun tuli norjalaisia. Oli ihan mahtavaa päästä esittelemään itsensä ruotsiksi ja ja tutustuessa kättely oli niin luonnollista. Tällä kertaa ei tehty retkiä niiden kanssa koska niiden luokka oli neljäkymmentäpäinen. Tai jotain sinne suuntaan. Järkättiin koulun henkilökunnan ja vaihtarien kanssa muuten juustomaistiaiset, mistä kaikki tykkäs tosi paljon sekä oltiin koulun avoimissa ovissa kertomassa vaihtarina olemisesta. Viime viikolla toteutettiin kans kakkukestit, missä jokainen ryhmä tekee toisen maan leivonnaisen/kakun/jälkiruoan ja mun kohdalle osu saksalainen streuselkuchen, joka on niinkuin murupiirakkaa. Ne jotka tuntee mut tietää kyllä, ettei leipominen oo ihan se mun juttu. Huomattiin se myös tällä kerralla. Ei siinä mitään, kakkukesteilyssä siitä tykättiin! Suomalaisia reseptejä oli mokkapalat ja korvapuustit. Lyhyenä selityksenä sanoisin, ettei korvapuusteissa ollut kanelia eikä kardemummaa ja mokkapaloihin oli laitettu tomusokerin sijasta normaalia sokeria sekä kahvinpuruja. Nam. Tykkään siitä että vaihtarit sekä henkilökunta pitää yhtä. Ne heittää läppää meijän kanssa, sekä kuivaa kyyneleet tarvittaessa. Torstaina pelasin keittäjien kanssa jopa pöytäfudista.

juustomaistiaiset

"Huomenta kultani (sekä minun miespuolinen kultani..) Onnea suullisiin esitelmiin" Meidän ihana luokanopettaja!

Muuta tapahtunutta:
Kaikilla première -luokilla (1997 -syntyneet) oli ylioppilaskokeiden harjotuskokeiden suulliset esitelmät, mikä meinas sitä että kaikki opiskeli ja stressasi päivisin. Muhun tää ei vaikuttanut, sillä mun ei mitään tarvitse tehdä. Heh. Viikko sitten käytiin vetämässä pari rundia kartingia sisarusten ja isän kanssa. Olin jäätävän huono. Tämän jälkeen tein makaronilaatikkoa huonolla menestyksellä (yllätys) sekä menin tuttavien grillijuhliin ja maistoin yhdistelmää rosé -viini ja mehutiiviste. Ei ollut lempparia. Nyt kun mun loma alkoi (pääsiäisloma, 2 viikkoa) niin ollaan perheen kanssa suuntaamassa Toulouseen johonkin avaruusjuttuun, joka on vähän kuin Heureka. Ootan innolla!
Tällä hetkellä tuntuu että kaikki alkaa mennä omalla tavallaan helpommin. Se saattaa olla nää 20 asteen säät tai sit se on vaan se, että asiat oikeesti menee hyvin. Inès niminen tyttö mun luokalta on tullut tosi hyväksi ystäväksi mun kanssa sekä saksalainen vaihtari Lea, joka on myös mun luokalla. Toissapäivänä oli paras päivä vähään aikaan vaikkei mitään erikoista tapahtunut :-)

koulun vierestä :)

désolée Justine XD

takapiha, missä vielä kokoamaton uima-allas sekä trampoliini

olohuone/oleskelutila

keittiö part 1

Heti edellisen postauksen jälkeen, oli meidän koulun oppilaat ja opettajat aika koetuksella. En tiedä mitä voin sanoa, mutta eräs mun koulun opettajista oli lomamatkallaan sairastunut ja kuollut johonkin todella harvinaiseen tautiin Kiinasta. Koko seuraava viikko oli koulussa muistotilaisuuksia, psykologikäyntejä ja itkeviä ihmisiä. Itse olin tavannut kyseisen opettajan, mutta en tuntenut. Oli silti ihan kamalaa nähdä miten suuresti se vaikutti koko koulun mielialaan ja tunnelmaan. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun koko 350 henkilöinen koulu ja henkilökunta muodosti ison piirin sisäpihalle, otti toisiaan kädestä kiinni ja rukoili yhdessä edesmenneen opettajan ja hänen perheensä puolesta. Näinä hetkinä oon onnellinen että oon just näiden ihmisten kanssa.

olohuone

keittiö part 2

meijän takapihalla oli sirkus sekä jotain eläimiä niinku laamoja XD

Streuselkuchen...

"korvapuustit" sekä oikealla mokkapalat

Tsori tuli romaani!

pälätystä ja 100 päivää

Morjens!

Täällä ollaan taas ja vaikkei kirjotusfiilistä löydy ni yritän silti jotain kertoa, muuten unohtuu kokonaan tää blogin olemassaolo. Viimesessä blogipostauksessa puhuin siitä Lontoonmatkasta, mikä oli noin kolme viikkoa sitten (hui!) ja sen jälkeen palattiin takasin arkeen. Noin puoltoista viikkoa oli tosi lämmin, päivisin jopa 25 astetta, mutta nyt alkaa tulla vähän kylmä taas. Sillä siis meinataan noin 13 astetta päivisin. Hitsi. Välillä miettii siinä +20 asteessa että miksei ottanut shortseja tänään, mutta 

Niinkun videossa kerroinki, meille tuli viikoksi espanjalainen tyttö asumaan, kun sen luokka oli vieraana meidän koulussa. Koska vaihtarit on meijän koulussa vähän erikoisasemassa, niin saatiin mennä mukaan niiden "sortie"ihin eli luokkaretkille. Mä olin tosi kipeä mut en voinu jättää välistä tilaisuutta viettää koulupäiviä muualla :-D Käytiin muunmuuassa Arcachonissa (jättikaunis kylä ihanan meren rannalla), Dune du Pylalla (massiivinen hiekkadyyni) sekä tippukiviluolissa. Yksi päivä kans vietettiin kierrellen Bordeauxia ja käymällä Grand Thêatren sisällä. Koska oon laiska ja tyhmä niin en ottanut kameraa mukaan mutta nauttikaa kuvista via iPhone! LISÄYS: mun tyhmä kone lagaa joten ei oo hyviä kuvia, pahoittelen!

kaks pakollista Lontoo -kuvaa

Muita juttuja mitä oon tehny on Stage de zumba eli kahen tunnin zumbasetti viime lauantaina, bingo sunnuntaina ja eilen ollut SVT:n eli biologian retki jätevedenpuhdistamolle. Mulla on huomenna jäljellä enää 100päivää (noin) Suomeen tuloon ja samalla mietin kuinka nopeasti tää aika oikeesti kuluu, vaikka kuinka väitän tylsistyväni täällä. Kuitenkin, en jaksaisi odottaa et nään taas perheen ja kaverit ja pääsen tekemään asioita joita haluan ja joista nautin. Stressaan edelleen jossain mielen perukoilla kielen oppimisesta mut päällepäin otan vaan rauhassa. Vinkki tuleville vaihtareille; opiskelkaa kielioppi ennen lähtöä, kaiken muun opitte kyllä. 

la dune de pyla

Vaihtovuos on oikeesti tosi sekavaa ja sellast et ei koskaan tiiä mitä tulee tapahtuu. Kysymykset on "mitä? minne? miksi? kuka? häh?" ja vastaukseks saat "peruna", yritäpä siinä sitten miettiä mitä se meinaa. Ja et todellakaan tiedä ennen sun kohdemaahan/perheeseen astumista että mikä meno siellä on olevinaan. Mä en pysty suunnittelee viikkoa eteenpäin mitään kun uutta ohjelmaa voi tulla millä sekunnilla hyvänsä. Mut toisaalta, miks pitäis suunnitella? 

Meijän koulun henkilökunta on muuten parhainta ikinä, jokainen alkaen niistä siivoojista jotka häätää meijät ulos koulun hengailupaikasta meijän koulusihteeriin, joka on pieni musta mies ja joka kuitenki jaksaa välittää vaihtareista. Salaisesti toivon että ne osais suomea ja löytää tän blogin ja tulee onnellisiks kun lukee nää sanat. Välillä mulla on ollu tosi ristiriitaisia tunteita kun vaihtareita on niin paljon samassa koulussa/oli samalla luokalla mut kuitenkin saa tosi paljon yhtenäisyyden tunnetta ja empatiaa muilta kun maailma sotii vastaan. Voisin melkein sanoa että koulun henkilökunta on ollut enemmän tukena ja apuna meille kun kukaan järjestöläinen tai aluevalvoja. Ensi tiistaina maistellaan juustoja jotka koulu tarjoaa ja torstai-iltapäivänä meijän tapaamisessa valmistellaan seinälehtiset perjantain avoimiin oviin, joissa edustetaan meidän maita. Oho oonpas kirjottanu paljon kuitenkin, tuli fiilis kertoa kaikenlaista. Uusia uutisia perheessä on että joudun luultavasti vaihtamaan viimeiseksi kolmeksi kuukaudeksi muualle, mutta siitä sitten kun tiedän itse enemmän. Tää alkaa kuulostaa jo rotaryvaihdolta :-D noni nyt saa loppua tää selitys, ens kerral sit jotain muuta! Adios 

mä ja sisko Justine espanjalaisten vierailun aikaan 

vaihtarit! kuvasta puuttuu 1x norja ja 1x brasilia :) 

ei muuten ollu mikää pieni hiekkalaatikko

mä ja outo oululainen

Videopostaus #1 LONTOO

PAHOITTELEN lagausta ja huonoa laatua ja sanoja joita toistan, mutta päätin kokeilla tällä kertaa jotain muuta kun perinteistä kuvat+kirjoitus -postausta. Lisään kuitenkin silti pari kuvaa myöhemmin ;-)

Meikittömänä ja väsyneenä mennään mut ei haittaa, kertokaa tykkäsittekö videosta! Tai vaikka ette tykkäisi niin saatte kertoa mielipiteenne :-D