voiton puolella -vaiko sittenkään voitto?

Heippa taas kaikille!
Eilen 28. tammikuuta, tuli mun vaihtovuoden puolväli. Mennyt aika on kulunut nopeesti mutta kuitenkin tosi hitaasti, enkä osaa sanoa miten suhtautua tähän mutta ehkei siihen tarttekaan suhtautua mitenkään erityisesti. Hassua kuvitella, miten täällä ollessa ois jotenkin "kasvanut" kauheesti kun en sitä ite näe. Uskon eron huomaavan sitten Suomeen palaessa, kun reagoi asioihin eri asenteella kun ennen. En malttais odottaa kotiin pääsyä ku on niin montaa juttua suunniteltuna mut täytyy ottaa tästä kaikki nyt kuitenkin irti. Yritän pitää mielessä et sitten kun oon kotona, niin sitten oikeesti ollaan kotona eikä päästä takaisin. Tässä postauksessa ajattelin tän puolenvälin kunniaks kertoa viimesen viiden kuukauden kohokohtia tai hetkiä kun oon ollut muuten vaan onnellinen :) näitä ois varmaan lisääkin mut pidän tän yksinkertasena!

 Ihan eka hetki oli Pariisissa, Notre Damen kirkon edessä muiden Exploriuksen ranskavaihtareiden kanssa. Maistoin, haistoin, näin ja tunsin Pariisin mun luissa ja ytimissä kun katottiin katutanssi-esitystä varmaan 15 minuutin ajan ja ajattelin etten oo pitkään aikaan ollut yhtä onnellinen kuin sillon. Koko se ranskalaisuus vaan huokui siitä tilanteesta. Sillon oli kaikki vielä edessä ja olin niin innoissani koko vaihdosta et en osaa edes pukea sanoiksi :-D

Nää kaks kuvaa kertoo mun pyhäinpäivän eli Toussaintin lomasta tosi hyvin, kävin Pariisissa uudelleen, mökkeilin Bourgognen maaseudulla ja viikon vietin Pyreneillä. Koko loma kuvasti niin hyvin kaikkea sitä, mitä voi vaan hyvällä tuurilla kokea vaihdossa. Harva saa paljoa matkusteltua vuotensa aikana ja siks mun täytyykin olla onnellinen näistä mahdollisuuksista. Tän loman aikana kans huomas miten osaa jo puhua ranskaa ja ettei sitä sanakirjaa tartte pitää aina mukana ja se oli musta tosi makeeta.

 Okei näistä kahesta kuvasta sanon ihan ekaksi että ton lähemmäks en mene hevosia päin, mulle ne on isoja lihamökkyjä jotka on vaarallisia :-D Silti nää kaks hetkeä on jääny mun mieleen tosi hyvin, etenkin toi ensimmäinen, jossa mentiin edellisen hostperheen kanssa ruokkimaan eläimiä ja oli vaan tosi kotoisa fiilis. Oli se kotoisuus sitten metsän, eläinten, saappaiden tai perheen syytä ni tuntu että oon ilonen siellä! Tokassa kuvassa ollaan Iglun (ja kameran toisella puolella olevan Katan) kanssa edellisessä kodissa ja niinkun mun hostisä nro 1. sanoi hostäiti nro 2:lle, ni mä rakastin tota karvakasaa. Se oli ihan insupportable niiku sanoisin ranskaks, eli se puri ja raapi ja kävi takassa (pariin kertaan ihmeteltiin miks kissa on puoliks harmaa) mut siihen kattiin sain purkaa kaiken mun läheisyyden vaikka se ei sitä aina antanut takasin.

Näistä kahdesta ensimmäisen taustatarina on "minä, Marie, keksit sekä muovialusta" mistä voikin päätellä mitä vihreä on :-D en ollu varmaan ikinä nauranut yhtä hysteerisesti täällä kun tona iltana kello ykstoista edellisessä perheessä. Mariesta, edellisestä hostsiskosta, puheenollen mulla on sitä kauhea ikävä. Vaikka nähdään ohimennen koulussa niin ei se oo sama asia kun asua saman katon alla ja viimeset viikot jopa samassa huoneessa. Toisessa kuvassa oltiin vaihtarien kanssa luistelemassa Bordeauxissa ennen joulua, jos vielä muistatte. Kata, toi yksi oululainen tossa, on täällä tullut mulle ihmeen tärkeäksi enkä osaa oikeen ajatella että lopussa asuataan samassa maassa mut silti eri paikoissa! Kuva on täynnä onnea, pepsodenthampaita, suomalaisia tyttöjä ja karvareunuksia niinkuin näettekin.

Toisiksi viimeinen kuva on syksyn alusta, kun oltiin ryhmäytymispäivässä Saint Emilionissa ja oli muuten vaan ihanaa, koska oli tosi lämmin (siis järkyttävän kuuma oikeastaan) ja ei-ranskalaisena vaan kattelin maisemia ja söin kviinejä puusta tai mistä lie ja pelkäsin palavani. Tokan kuvan otin kun olin viimeistä päivää vanhassa perheessä, olin kävelemässä kotiin bussipysäkiltä kun tollanen kaveri tuli mukaan. Se käveli sitten melkeen koko matkan mun kanssa eikä suostunut lähtemään kun olin sitä kerran silittänyt. Aloin puhua sille sit ranskaksi vaikka mitä ja tuntu et se oli mun paras kaveri koko tästä maasta kun se ymmärsi kaiken. Ja joo, se on koira.

En tiiä mitä pitäis kirjotella, haluutteko jotain erityistä postausta? Muuten sit taas ensi kertaan ;)

Ronja "Ronron" Halme

@Halmeronja

ranskassakin syödään eineksiä

Noniin täällä sitä ollaan!
Mun perheenvaihto siis tapahtu viime perjantaina ja täällä nyt oon elellyt sellaisen viikon. Perhe vaikuttaa jättimukavalta! Mulla on täällä kaks sisarusta, 15 -vuotias sisko Justine ja 12 -vuotias veli Kentin. Vanhemmat on tosi hauskoja ja heittää tosi paljon vitsejä joita en kyllä aina tajua koska en oo tottunut näiden aksenttiin vielä :-D
Sisarukset soittaa saksofonia ja klarinettia ja asutaan noin 26km mun koulusta eli aamuherätykset on kuudelta ja ens viikolla alotan menemään junalla kouluun. Jos edellinen perhe asu "kaupungissa" ni tää perhe asuu kyllä ihan pusikossa. Meillä on myös kissa, jolla on vaan yksi silmä jostain onnettomuudesta johtuen.
Perjantaina mun edellinen hostisä heitti mut tänne ja heti alussa tuli tosi kotoisa fiilis. Jännitin perheenvaihtoa niin paljon et tärisin tullessa sisälle mut nopeesti selvisin. Heti ekana iltana mentiin meijän pikkusen tuppukylän (täällä on yksi risteys) joihinkin "vuoden aloitusjuhliin" missä toivotettiin hyvää alkanutta vuotta asukkaille. Nopealla vilkauksella ehti huomata ettei näkynyt yhtäkään 14-20 -vuotiasta mun ja mun hostsiskon lisäksi. Noh ei siinä mitään. En nukkunu paljoakaan viikonloppuna kun meille tuli vieraita molempina iltoina mut pääsin pyöräilemään ja pelaaman korista kertaalleen. Nyt arki on aika normaalia ja samaa kun ennenkin, poikkeuksena mm. kuntopallotunti paikallisten mummojen kera, varattu Lontoonmatka perheen kera ja meijän oma karting -auto joka korjattiin ja jolla ajeltiin eilen takapihan hiekkakentällä!

tehtiin pizzaa lauantaina!

meijän kisuli! en osaa tavata sen nimeä :-D

Multa on pariin kertaan kyselty miks vaihan perhettä jos kerran mitään ongelmia ei ole, enkä syitä rupee tänne todella yksityiskohtaisesti kertomaan. Helposti sanottuna ranskan järjestö/aluevalvoja oli lupaillut et tuun puhumaan englantia kotona ja et väistämättäkin vaihdan perhettä kolmen kuukauden jälkeen. No tää aiheutti tietysti närkästystä mun edellisessä perheessä mut kyllähän ne ymmärsi etten mä ole se syypää tähän väärinkäsitykseen ja kun oli alussa kysellyt mun "seuraavasta perheestä" ja vastasin ettei sellasta ole, ni ne luuli etten ymmärtänyt kysymystä. Vanhemmat myös kerto ettei niil vaan ole aikaa tehdä asioita mitä haluaisi, kuten vierailla mun kanssa Bordeauxissa. Ymmärtäähän sen kun niitä lapsia on viisi :-D viimeiseks kiitokseksi tein torstaina makaronilaatikkoa josta ne tykkäs tälläkin kertaa paljon.

sisko lähdössä ajelemaan!

Jos voisin antaa jonkun vinkin tuleville vaihtareille, minnepäin maailmaa ikinä meneekään, ni se ois ehdottomasti et "älä odota mitään". Luin mun kirjottamia tekstejä ja ajatuksia viime kesältä, kun kaikki oli vielä edessä, ja tajusin kuinka erilainen mun vuos on ollut verrattuna siihen mitä odotin. Jokainen vaihtari jonka tunnen, on pettynyt johonkin odottaessaan liikaa vuodeltaan. Älä odota, koska et oikeesti edes tiedä mikä kaikki on mahdollista ja kaikki riippuu tuurista enemmän ku uskookaan. Pitää muistaa, että sosiaalisessa mediassa ihmiset korostaa niitä parhaita puoliaan, eikä kerro sitä miltä tuntuu olla ilman kavereita, koti-ikäväisenä tai kun ei jaksais yhtään mitään. Viitaten blogin nimeen, "elämäni vuosi" ei välttämättä tarkoita, että se olisi paras kaikista vuosista, sillä se on samalla myös huonoin.
Joskus jutellessa kavereille Suomessa, huomaa kuinka tottunut tähän kulttuuriin ja tapoihin nyt on, kuinka loputtomat viinipellot on jo perusmaisemaa ja jonkun vahingossa sanoessa sinutellessa opettajaansa särähtää korvaan. Englantikaan ei oikeen suju ruotsista puhumattakaan. Huomaa myös joskus sen, että kaveri joka ei oo ollu vaihdossa, ei voi ymmärtää miltä susta tuntuu toisessa maassa. Niistä voi tuntua hassulta, kun kertoo miten vaikeeta on tutustua paikallisiin ihmisiin (jotka tuntuu olevan erityisen vaikeita Ranskassa) tai miltä tuntuu lukea ainetta luokan edessä tai saadessaan kehun kielestään. Toisaalta, eihän niiden edes tarvitse ymmärtää, miks pitäisi? Loppujenlopuksihan tää on vaan mun vuosi, ei ne oo kokenu tätä mun kanssa. Palatessa Suomeen kaverit ei välttämättä enää kiinnitä huomioon mun menneeseen 10 kuukauden elämään Ranskassa kun mulle se on ollu niin suuri asia, ettei sitä ihan itsekään ymmärrä. Tää turhauttaa mua välillä niin paljon, etten jaksais enää selostaa kavereille miten täällä menee. Vaikka tää onkin aika normaalia elämää.

PS. Twiittailen siitä sun tästä > @HalmeRonja

hiustenleikkaus hoidettu viikko sitten !

oma huone :)

joulujoulujoulu

Niinkuin aina, kirjotan ensin tähän jonkinmuotoisen tekstin siitä mitä oon tehnyt ja lopuksi saatte valtavan kuvavyöryn joissa pienet selitykset.
Sanon suoraan, että mä pelkäsin joulua. Tykkään joulusta ja sen odottamisesta tosi paljon, mut tiesin et tänä vuonna se tulis olemaan ihan erilainen kun ei oo tärkeimmät ihmiset lähellä ja perinteet toiset. Usein kuulen kysymystä täällä että "eikö sulla oo koti-ikävä?" ja vastaus oli aina että "ei, ei vielä, ehkä joulun alla sitten" johon vastauksena sain paljon empaattisia voihkauksia ja "oot niin rohkea" sekä "mä en kestäis joulua ilman perhettä" -selityksiä. Mä vaan hymyilen takaisin, mitä muutakaan voisin tehdä. Ikävä tulee jos tulee, sille ei sit voi mitään, sanon usein jos joku antaa säälipisteitä. Kerron yhen jutun kuitenkin, joulusta voi selvitä ilman ikävää. Been there done that.

myyjäisiä! Saksa plus Suomi

Viimeks kirjottelin joulumyyjäisistä, jotka oli ennen lomaa ja mun mokkapalat oli (melkein) menestys! Mun virkatuista sydämistäkin tykättiin, itsetehdyistä joulupalloista en ollut varma. Käytiin samana päivänä leffassa secondelaisten kanssa kattomassa The Immigrant ja itkin liian monta kertaa. Joulucelebrationin eli surkeiden joululaulujen jälkeen LOMA! Ja heti seuraavana päivänä uudestaan leffaan, isäntäperheen kanssa tällä kertaa. Käväsin kans Bordeauxissa, viime hetken vierailulla 23. päivä, shoppailemassa jouluvaatteita. 24. päivä tehtiin koko päivä ruokaa kotona ja illalla suunnattiin kirkkoon. Ja koska meijän perheen pienimmät on liian kärsimättömiä, avattiin lahjat jo kirkon jälkeen sillä muuten ne ois herättäny kaikki kuudelta aamulla :-D
Lahjojen jako tapahtu ennen kirkkoon menoa siten, että jokanen oli jättänyt kenkänsä jonnekin olohuoneeseen ja siten Joulupukki "tunnistaa" kenelle lahja menee, eli toisin sanoen jaettiin ne mun äidin kanssa. Jokaisen lahjan avaamisen jälkeen mentiin henkilökohtaisesti sanomaan kiitos pusuilla sille, kuka lahjan on "antanut" (koska Joulupukkihan ne antaa). Itehän sain kaks kirjaa Suomesta, pari keittokirjaa, suklaata ja Stromaen levyn, joka on tavallaan muisto sitten tästä perheestä. Paras lahja tänävuonna oli kuulemma Afrikan tähti jonka annoin veljille ;-)
Ruuaksi oli illalla melonia ja ankkaa, kastanjapyreetä, syöttökukkoa(?), vihanneksia jee ja tiramisua. Oli tietysti kastikkeita ynnämuuta mutta en niitä ruvennut painamaan mieleeni mutta hyvää oli! Seuraavat kolme päivää vietettiin sit taas vielä enemmän syöden ja sain jopa graavilohta josta oli mausteet pesty pois... eli lohta.

jouluasua!

joulukattaus

Joulun välipäivinä suunnattiin mökille Pyreneille ja syötiin loman aikana yhteensä neljä galette du Roi:sta eli niikun pullarinkulaa, jonne on piilotettu posliinihahmo. Se on siis joulun jälkeinen perinne, missä joku lapsista menee pöydän alle jakamaan pullapalat jotta huijaaminen ois mahdotonta ja se joka saa posliinifiguurin pullan sisässä, on "kuningas". Kruunauksen jälkeen -mukana on siis aina paperikruunu- kuningas jakaa perheenjäsenille eri tehtävät kuten ritarit, siivoojat ja prinsessan (sekä bonuksena meillä oli kissan kakkojen poisheittäjä). Yllättävällä tuurilla mä sain sitten galetesta pienen posliinilehmän, heti tuli päivästä parempi haha! Mökkeilyn aikana käytiin neljään kertaan laskemassa joista kolme menin suksilla ja yhden laudalla. Näihin päiviin mahtui myös mun 17v synttärit jotka hostperhe oli unohtanut kunnes sitten lounaalla muistutin asiasta :-D käytiin laskemassa ja illalla syötiin raclettea ekaa kertaa (sulatettua juustoa yms) ja sain lahjaksi valokuvapidikkeen ja kirjan joita myydään meijän lähikaupassa :-D noh, kokemus sekin. Uusivuosi meni syöden foie gras:ta (ankanmaksaa hyh) ja sulattaen tinaa jonka Itävaltalainen serkku oli tuonut mukanaan. Mun tinamötikkä muistuttaa viikinkivenettä, mitä se sit meinaakaan. Vuoden vaihtuessa pelattiin lautapeliä kaikki yhdessä ja kahdeltatoista pusuteltiin sitten toisia mut siihen se sitten loppuikin. Tästäkin voi sanoa et odotin jotain muuta. Toinen ja vika lomaviikko vaan otettiin rauhassa, juhlittiin vanhempien hääpäivää, syötiin crêpejä ja nähtiin serkkuja. Käytiin kans jollain nunnilla syömässä kakkua, mikä oli kieltämättä jännä kokemus. Ja kuten tiiätte kaikki, mun loma loppu täydellisesti Suomen maailmanmestaruuteen! Tuntu hassulta hehkuttaa perheelle lätkää, kun nää ei siis ihan oikeasti kato lätkää sitten yhtään, sama ku kysyin Suomen rugby -maajoukkueesta jotain. Ei sellasta varmaan ees ole.  

Tänään juttelin meijän aluevalvojan kanssa ja mulle on löytynyt uus perhe! Ne asuu noin 10km Libournesta ja harrastaa musiikkia, muutto sinne tapahtuu perjantaina tai lauantaina. Mulla on siellä kaksi sisarusta, 12v veli ja 15v sisko joka on samassa koulussa mun kanssa, en malta odottaa! Tiedän kyllä että tuun varmaan itkemään perjantaina ku lähtö koittaa mut eiköhän siitä yli päästä. Itkemisestä puheen ollen, Kata mun luokalta oli saanu mun luokkalaiset kirjottamaan synttäritoivotuksia mulle pieneen vihkoseen ja lisäks ostanut ison "pötin" purkin karkkia mulle ja sain ne sit tänään! Olin ihan järkyttävän liikuttunut siitä, mitä mun luokkalaiset oli kirjotellut sinne ja erityiskiitos Katalle<3

galeten lehmä ja mun kruunu!

perhetuttuja ja tinan sulatusta

-93 vuodelta oleva kokohaalari, ottakaa mallia

vanhempien hääpäivä

Augustin, Benoit, Marie, minä, Caroline, Raphael ja äiti mahtavissa maisemissa!

merci à vous!!<3

bisous,

Ronja