täällä oon ja täällä pysyn -selityksiä

Aika rientää ja kohta on kolme kuukautta vietetty Ranskassa. Meijän Libournen kaupunkiin on laitettu jo jouluvalot ja munkin pitäis alkaa miettiä joululahjoja. Viimeset pari viikkoa on menny kun sumussa ja on ollu monta huonoa päivää. Tietysti on myös niitä hetkiä kun en voisi olla onnellisempi siitä et saan olla vaihtarina ja oppia tätä kieltä sekä nähdä maailmaa, niitä hetkiä kun sais ikuistettua muuallekin kun muistoihin. Oon alkanut vihaamaan kuukausien laskemista koska stressi kielen osaamisesta ja kavereiden saamisesta kasvaa joka kerta. Varsinkin jos tekee sen virheen että vertailee itseään muihin.

meijän kisu Iglu on jo kasvanut :-)

Ennen lähtöä etin netistä erilaisia blogeja tulevilta/entisiltä ranskavaihtareilta ja tuli perhosia vatsaan jännityksestä, kun samat haasteet oli kaikilla edessä. Tällä hetkellä oon karsinu mun blogien lukemisen vaan pariin tiettyyn ja syy oli yksinkertanen; tuntu että mun vuosi on huono verrattuna muihin. Näinhän se ei oo eikä mulla mitään kunnon huolia edes ole täällä. Pitää vaan yrittää pitää mielessä et jokasen vuos on täysin erilainen, ihmiset on eri puolilla maailmaa erilaisia ja kieli rupee sujumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuohon liittyen multa on kysytty varmasti tuhanteen kertaan että kuinka kauan oon opiskellut ranskaa ja joka kerta vaan myönnän että "tosi kauan". Tosi kauan meinaa, että alotin kielen opiskelun kolmannella luokalla ennen englantia ja jatkoin aina lukioon asti A1(pitkä kieli) kielenä. Yläasteella mun motivaatio laski hurjasti mikä oli huono juttu, sillä sillon opeteltiin tärkeimpiä asioita. Lukioon mennessä otin B/C ranskan, eli käytännössä aloitin alusta ja sain kokeisiin lukematta 8-9:n luokkaa. Täällä kun kohtaan ranskaa kokoajan ja päivittäin, en kuitenkaan huomaa mun kehitystä erityisemmin ja on hassua lukea, kuinka jotkut päivittelee kielitaitonsa hurjaa kasvua. Rupesin miettimään missä näkyisi mun oma kehitys ja täytyy sanoa et se on ymmärtämisessä. En muista miltä tuntu puhua ranskaa ekoina päivinä täällä tai ymmärsinkö mitään mistään, luultavasti en. Nykyään pystyn ottamaan ylös muistiinpanot tunnilla ja englannin puhuminen alkaa takkuilla, otan sen vaan hyvänä merkkinä! 

(tää on se sekava osuus kun en ollut varma mitä oikeen hain takaa)

Luin muuten rotaryvaihtari Ainon blogista että muutkin pitää yhteyttä Suomeen ihan samalla tavalla kun mäkin ja kielestä että "jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin" mikä kuulostaa liiankin tutulta. Vanhemmille on helppo skypettää kun on asiaa ja esimerkiks Snapchat -sovellus on helppo ja nopee(se on paikallisten kovassa käytössä) niin kavereille Espoossa kun täälläkin. Mulle on tasan kerran tullut koti-ikävä kuukausi sitten, joka kesti noin 30minuuttia ja johtui väsymyksestä ja ärsytyksestä. Tällä hetkellä pelkään joulua (huhutaan et tulee sillon koti-ikävä) mut otan sen vaan pienenä etappina tällä matkalla. 

Tehtiin siskon kanssa keksejä ja unohdettiin muovialusta mukaan... julkasen tänne vaan huonoja leipomistuloksia

Täällä on tosi vaikeeta sanoa ketkä on jo sun kavereita ja ketkä vaan hyvän päivän naamoja. Paikalliset nuoret katoaa ruokavälitunnilla tupakalle tai kotiin ja koulun jälkeen jää opiskeluhuoneeseen. Vilkkain aika nähdä ihmisiä ohimennen on klo 17.15 kun kaikkien vanhemmat tulee hakemaan kadunkulmilta ja bussipysäkit täyttyy. On ihmisiä joita pyytää kahville tai tekemään jotakin koulun jälkeen mutta totuus on, että mulla on kaikki maailman aika ja paikallisilla taas päinvastoin. Mutta asiat on hyvällä mallilla täällä ja tykkään mun rauhallisesta elämästä. Vaikka perheessä kävikin niin, että vaihdan joululoman jälkeen seuraavaan, niin menee ihan okei. Selvennykseksi sanon että vaihto ei johdu mistään ongelmista perheessä. En malta odottaa joululomaa Pyreneeillä lumen keskellä lasketellen! Valkoinen joulu on vaan se juttu :-)
sanokaa jos haluatte että kerron seuraavassa postauksessa jostain tietystä asiasta!

 Pitäiskö alkaa kirjoittaa osittain ranskaksi?/Quelqu'un voudrais que je vous ecris en francais aussi?

Bordeaux puoltoista viikkoa sitten Katan kanssa!

Pariisia, vuoria ja kissa

Pahoittelen heti alkuun, palailin viikko sitten lomilta ilman nettiä ja sen jälkeen aikaa tai motivaatiota päivittämiseen ei oo ollut. Nettikin rupes sotimaan mua vastaan ja nyt vihdoin on mahollista kirjottaa pikaisesti ja kertoa mitä oon tehnyt! Jänniä uutisia luvassa ;-) 

Pariisia Galerie LaFayetten päältä!

Alotan loman alkamisesta, josta on vähän yli kolme viikkoa. Käytiin mun hostsiskon Marien kanssa pyörillä St Emilionissa ja kierreltiin hetki, ostettiin paikalliset macaronsit jotka on vähän erilaisia kun normaalit ja palattiin kotiin. Kotoota pakkaamisen jälkeen suunnattiin junalla Pariisiin Marien serkkujen luokse, missä vietettiin neljä päivää kierrellen ympäriinsä, katellen leffoja ja syöden pizzaa. Ainoa asia mitä mulle kerrottiin näistä serkuista oli et ne on "taiteilijoita" ja odotin innolla et näkisin millanen koti niil on. Loppujenlopuks koti oli makeempi kun mitä odotin, kaikkialla erilaisia taideteoksia, lusikoita katossa ja vaikka mitä muuta, nyt kaduttaa kun en ottanut varmaan yhtäkään kuvaa. Perheen isä oli tosi kiinnostunu (ja tiesi paljon) Suomesta ja tunnisti muunmuuassa Aki Kaurismäen ja osasi sanoa "tämä on nätti" sekä "nukuitko hyvin?". Yhellä illallisella  keskustellessa perheen vanhin lapsi, 15v tyttö päätti että menee Suomeen vaihtoon opiskelemaan englantia. Saa nähä näänkö sen ens vuonna uudestaan, tällä kertaa mun kotimaassa. 

kastanjoita!

Tän samaisen perheen kanssa vietettiin loman ensimmäinen viikko maaseudulla Bourgognessa, Ranskan koillis/itäosassa. Kerättiin kastanjoita, maistoin kurpitsakeittoa ensimmäistä kertaa ja tapasin lisää serkkuja, aika normaalia mökkielämää siis. Leivottiin kans sininen jogurttikakku ja pyöräiltiin 10km ylä- ja alamäkiä ja mentiin tapaamaan lehmiä, josta tuli mun uus lempieläin. Viikon maaseutuilun jälkeen Marien kanssa otettiin juna Pariisin kautta Bordeauxiin, mistä mentiin autolla isän kanssa Pyreneeille. Matkustusta siis yhteensä 8h plus vaihtojen odottelut 2h. Samana päivänä saavuttaessa Azetiin olin saanut äidin paketin, kiitos<3 paketissa mukana oli siis villasukat, suklaata, matikankirja (ah), takki ja jotain muuta. 

Vuorillaolon aikana kaikki nuoret työskenteli, koska tääl on tapana se et kun lomalla on enemmän aikaa, on aikaa tehä enemmän läksyjä ja mun sisarukset sai jättikasat runoja opeteltavaks ja tehtäviä tehtäväks. Mä ite luin kirjaa, pelasin lautapelejä, leivoin crêpejä noin 60kpl ja tein palapelejä. Mökille tuli mun host-täti ja sen lapsi, sekä kolmisen yötä oli joku pappi myös mukana. Näin myös vuorien ensilumet! Loman lopuksi käytiin St Lary nimisessä kylässä, ja mukaan tarttui (kaikkien yllätykseksi) kissanpentu, joka asustelee tällä hetkellä meidän keittiössä ja omaa nimen Iglu. Tadaa, siinä mun loma! 

Tällä kouluviikolla on kans tullu jos minkälaista juttua ja ihmetystä. Tiistaina juttelin mun hostäidin kanssa niitä näitä ja kerroin että moni vaihto-oppilas meidän koulusta joutuu vaihtamaan perhettä. Tän jälkeen hän sitten sanoi mulle että mäkin joudun vaihtamaan, joulun jälkeen kun perheellä ei ole tilaa mulle. Normaalisti kun se menee niin, että perhettä vaihdetaan jos on ongelmia. Tää yllätti mut täysin, ja lähetin meidän aluevalvojalle sitten sähköpostia kysyäkseni onko tää ollut tiedossa aikasemmin ja mitä teen seuraavaksi. Vastaukseks sain tylysti kirjotettuna kaiken, mitä teen täällä väärin (mitä ihmettelen myös, koska en oo jutellut valvojalle kuin kerran) enkä lainkaan tietoa mitä tulee tapahtumaan. Tavallaan en yllättynyt, koska mun ja muiden vaihtarien järjestö täällä ei oo toiminut erityisen hyvin, puhumattakaan aluevalvojasta. Koulun henkilökunta tuntee valvojan, ja onneks tukee meitä vaihtareita. 

Ensimmäisien kuukausien jälkeen, voin sanoa että ymmärrän paremmin ranskaa. Silti ahdistaa ajatus siitä, että kohta on joulu ja sillon yleensä osaa jo kieltä aika sujuvasti. Mulla ei oo mitään tietoa siitä mitä tulee tapahtumaan ja missä oon. Vaihtovuos kun on "elämän paras ja huonoin vuos samaan aikaan"

 ihmettelen vaan missä se paras osio on.