täällä oon ja täällä pysyn -selityksiä

Aika rientää ja kohta on kolme kuukautta vietetty Ranskassa. Meijän Libournen kaupunkiin on laitettu jo jouluvalot ja munkin pitäis alkaa miettiä joululahjoja. Viimeset pari viikkoa on menny kun sumussa ja on ollu monta huonoa päivää. Tietysti on myös niitä hetkiä kun en voisi olla onnellisempi siitä et saan olla vaihtarina ja oppia tätä kieltä sekä nähdä maailmaa, niitä hetkiä kun sais ikuistettua muuallekin kun muistoihin. Oon alkanut vihaamaan kuukausien laskemista koska stressi kielen osaamisesta ja kavereiden saamisesta kasvaa joka kerta. Varsinkin jos tekee sen virheen että vertailee itseään muihin.

meijän kisu Iglu on jo kasvanut :-)

Ennen lähtöä etin netistä erilaisia blogeja tulevilta/entisiltä ranskavaihtareilta ja tuli perhosia vatsaan jännityksestä, kun samat haasteet oli kaikilla edessä. Tällä hetkellä oon karsinu mun blogien lukemisen vaan pariin tiettyyn ja syy oli yksinkertanen; tuntu että mun vuosi on huono verrattuna muihin. Näinhän se ei oo eikä mulla mitään kunnon huolia edes ole täällä. Pitää vaan yrittää pitää mielessä et jokasen vuos on täysin erilainen, ihmiset on eri puolilla maailmaa erilaisia ja kieli rupee sujumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuohon liittyen multa on kysytty varmasti tuhanteen kertaan että kuinka kauan oon opiskellut ranskaa ja joka kerta vaan myönnän että "tosi kauan". Tosi kauan meinaa, että alotin kielen opiskelun kolmannella luokalla ennen englantia ja jatkoin aina lukioon asti A1(pitkä kieli) kielenä. Yläasteella mun motivaatio laski hurjasti mikä oli huono juttu, sillä sillon opeteltiin tärkeimpiä asioita. Lukioon mennessä otin B/C ranskan, eli käytännössä aloitin alusta ja sain kokeisiin lukematta 8-9:n luokkaa. Täällä kun kohtaan ranskaa kokoajan ja päivittäin, en kuitenkaan huomaa mun kehitystä erityisemmin ja on hassua lukea, kuinka jotkut päivittelee kielitaitonsa hurjaa kasvua. Rupesin miettimään missä näkyisi mun oma kehitys ja täytyy sanoa et se on ymmärtämisessä. En muista miltä tuntu puhua ranskaa ekoina päivinä täällä tai ymmärsinkö mitään mistään, luultavasti en. Nykyään pystyn ottamaan ylös muistiinpanot tunnilla ja englannin puhuminen alkaa takkuilla, otan sen vaan hyvänä merkkinä! 

(tää on se sekava osuus kun en ollut varma mitä oikeen hain takaa)

Luin muuten rotaryvaihtari Ainon blogista että muutkin pitää yhteyttä Suomeen ihan samalla tavalla kun mäkin ja kielestä että "jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin" mikä kuulostaa liiankin tutulta. Vanhemmille on helppo skypettää kun on asiaa ja esimerkiks Snapchat -sovellus on helppo ja nopee(se on paikallisten kovassa käytössä) niin kavereille Espoossa kun täälläkin. Mulle on tasan kerran tullut koti-ikävä kuukausi sitten, joka kesti noin 30minuuttia ja johtui väsymyksestä ja ärsytyksestä. Tällä hetkellä pelkään joulua (huhutaan et tulee sillon koti-ikävä) mut otan sen vaan pienenä etappina tällä matkalla. 

Tehtiin siskon kanssa keksejä ja unohdettiin muovialusta mukaan... julkasen tänne vaan huonoja leipomistuloksia

Täällä on tosi vaikeeta sanoa ketkä on jo sun kavereita ja ketkä vaan hyvän päivän naamoja. Paikalliset nuoret katoaa ruokavälitunnilla tupakalle tai kotiin ja koulun jälkeen jää opiskeluhuoneeseen. Vilkkain aika nähdä ihmisiä ohimennen on klo 17.15 kun kaikkien vanhemmat tulee hakemaan kadunkulmilta ja bussipysäkit täyttyy. On ihmisiä joita pyytää kahville tai tekemään jotakin koulun jälkeen mutta totuus on, että mulla on kaikki maailman aika ja paikallisilla taas päinvastoin. Mutta asiat on hyvällä mallilla täällä ja tykkään mun rauhallisesta elämästä. Vaikka perheessä kävikin niin, että vaihdan joululoman jälkeen seuraavaan, niin menee ihan okei. Selvennykseksi sanon että vaihto ei johdu mistään ongelmista perheessä. En malta odottaa joululomaa Pyreneeillä lumen keskellä lasketellen! Valkoinen joulu on vaan se juttu :-)
sanokaa jos haluatte että kerron seuraavassa postauksessa jostain tietystä asiasta!

 Pitäiskö alkaa kirjoittaa osittain ranskaksi?/Quelqu'un voudrais que je vous ecris en francais aussi?

Bordeaux puoltoista viikkoa sitten Katan kanssa!