taivas called st emilion

Aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta, tuntuu ku se ei koskaan loppuis. Ainoa mikä jatkuu vielä pidempään on viinipellot ympärillä, tarkkaan laitetut rivit ja niiden vieressä olevat pienet - tai vähän isommatkin - kivitalot. Chateau sitä ja chateau tota. Ranskankieltä ympärillä, kun pieni ryhmä lukiolaisia kävelee kengät kopisten kivikujilla ja ihmettelee kylän kauneutta. Pysähdytään hetkeks syömään puusta jotain hedelmää, en tunnista nimeä ranskaksi, maistuu hyvältä. Kysytään apua ruskettuneelta crêperien pitäjältä, se vastaa hymyllä ja osottaa oikean tien. Kierrellessä viereinen tyttö nappaa lähimmästä viinitertusta pienen osan meille kahdelle ja syödään niitä siinä hetki. 

Kattelen taivasta ja päätän, että tänne tuun uudestaankin. 

 

kuvat on à la iPhone, pahoittelen

heipähei ja liikaa tekstiä

Eihän mulla kaikki oo ruusunlehdillä tanssimista tietenkään ja yks asia joka ärsyttää aina välillä täällä on se, ettei mulle kerrota asioita. Vaihtarien oletetaan tietävän et kolmena päivänä viikossa on joku ylimääränen tunti jonka löytää netistä(?), et tajutaan miten ruokailu toimii tai varsinki et oletetaan meijän tajuavan jos joku selittää tuhattajasataa ranskaks meille ohjeita johonkin. Tossa vaan pari esimerkkiä mut tuntuu et sellaset "uusien ykkösten ro -tunnit" ois meille hyväks, sellaset mis kerrottais kaikkii ihan perusjuttuja meillekin :-D Olettamisesta tuli mieleen et mun äiti kysy tiedänkö mikä on croissantti ja sisko alko selittää eilen et mikä on NCIS haha.

Asiasta kolmanteen, oon nyt ollu kaks viikkoo mun perheessä ja arkeen oon aika hyvin sulautunut joukkoon, viides lapsi joka ei ees puhu ranskaa on varmasti tosi helpottava lisä. Mun vime viikonloppu meni, kun Marie -siskon kaa mentiin Bordeauxiin ja sieltä kyydillä sitten babysittaamaan meijän serkkuja. Adoptoidut Clement 3v ja Elois 1,5v oli mahtiseuraa meille, mut lopuks oltiin vaan niin väsyneitä et mentiin nukkumaan (Elois sit herättiki meijät viideltä itkuunsa). Sunnuntai meni St Hilairessa "adoptioperheiden piknikillä" missä vaan syötiin ja vähä leikittiin. Suuntavaisto meni multa ihan totaalisesti ku Pessacista (serkkujen luota) mentiin St Hilaireen ja illalla menikin vaan 15 minuuttia kotiin, kun luulin et ollaan jossain ihan toisella puolella Akvitaniaa, tätä Bordeauxin lääniä. 

Maanantaina taas kouluun, tällä kertaa sain jopa selfkortin, tääl self/cantine on sama asia ku ruokala mut kaikki sanoo self ja siit hämmenty aluks. Ne toimii siis silleen et lataat siihen rahaa ja ku oot valinnu ruokas ni ruokalatäti ottaa sen viivakoodin siitä ja jos menee "luoton puolelle" eli miinukselle ni saat kuitin ja sun pitää mennä kansliaan maksamaan, mistä kans hämmennyin aikalailla. Maanantaina pidettiin kans kahen muun vaihtarin kanssa esitelmä Suomesta joka meni ihan niiku pitikin, vähän jänskätti :-D opettajaki tunnisti et Joulupukki ja porot on Suomesta!

Opiskellaan täällä muuten tosihelppoo fysiikkaa (yläaste-tasoa) ja sitä kemiaa englanniksi (kun yhdeksän tuntia englantia viikossa ei ois tarpeeksi) ja kemian tunnilla testattii et millanen muovi kelluu. Ainakaa ei oo koulustressiä ku ei saada kirjojakaan ja kokeista ei tuu numeroita. 

Tääl muuten ruoka on ollu ihan normitasoa eikä sellasta AH RANSKALAINEN RUOKA mut venailles vaa jotai jouluu yms. Nää juo kaakaoo ihan järkyttävän isoista kulhoista! Mut tykkään siit et joka ilta syödään yhdessä perheen kanssa ja kerrotaan kaikkea ja jutskaillaan. Ainiin ja täällä syödään koulun jälkeen (klo 17 aikoihin) gôutée, eli herkku, joka on yleensä paikallinen chocolatier (voitaikinaa ja suklaata) tai joku nutellaleipä yms. Illallinen sit syödään 19-20 aikoihin. Yhtenä päivänä syötiin illallisella jotain linssijuttuu jota luulin keitoks mut sitä sit syötiinki haarukalla, hämmennys oli suuri. Tääl on kyl paljon kaikkea mistä hämmennyn ja mikä ihmetyttää, nii paljon etten ees muista kaikkea. Koulussakin torstaina oli suomalaisvaihtarin siskon kaverin synttärit ja mutki kutsuttii syömään kakkua ruokiksella (sen jälkee ku joku kanslisti anto meijän ohittaa koko ruokajonon joka oli äärettömän pitkä) ja must tuntuu et tääl on kaikki tosi ilosia kokoajan. 

Eilen eli perjantaina oli hyvä päivä! Paitsi koulussa mut ilta suju loistavasti. Menin Marien kanssa jonnekin katolisen kirkon juttuun jos oli pelkästään lukiolaisia lähilukioista Montesquieusta jossa mä oon ja Max Linderistä joka on iha järkyttävän jätti. Oli siis joku nuortenillan tapanen syksyn aloitusjuttu, missä ensin katottiin pyhiinvaellusvideoita (iha sika siistejä!) ja laulettiin ja sit mentiin lähellä olevaan tyhjään kirkkoon laulamaan ja sytyttämään kynttilät läheisille. Sen jälkee sit palattii takas ja keskusteltiin jotain mist en tajunnu yhtää mitää ja sit syötiin! Namnam kaikki oli tuonu jotain hyvää ja sit herkuteltiin huolella. Oon rakastunu kuskusiin mitä on aina piknikeillä täällä ja quiche ah. Mulle sanottiin monesti eilen et mul on tosi hyvänkuulonen aksetti ranskas ja et puhun jo paremmin ku mitä kaks viikkoo sitten. Yks niistä järjestäjistä oli kuulemma ollu Tampereen ammattikorkeakoulussa ja osas sanoo suomeks jotain juttuja :-D Pointti oli et itsevarmuutta oli eilen runsaasti ku oli mukavia ihmisiä ympärillä. Ei silleen ettei muuten olis mukavia tyyppejä.

mun kylppärissä asuu kaks megalomaanista hämähäkkiä.

tarkennus paikallaan, täs vähän perusmaisemaa

huomenta

tehtiin marien kanssa korvapuustei jotka epäonnistu...

woop

ja NYT kerron koulusta ku nettiki toimii osittain.

Menin maanantaina kouluun mun isän kyydillä, kyydissä mun sisko Marie(15v) joka käy samaa lukiota mun kanssa ja mun veli Raphaël(12v) joka käy lähellä olevaa collégea eli yläastetta. Aamiaiseks olin vetässy perinteisen patonki-voi-hunajaleivän ja kaakaota ja ensimmäinen ihmetys tuli kun autossa ollessa muut alko rukoilla. Isä meidän kuulostaa tosi kauniilta ranskaks (vaik olin kuullu sen jo kirkossa sunnuntaina ekaa kertaa) ja Marie sitten selitti et autossa matkalla kouluun rukoillaan hyvää päivää ja siunausta kaikille läheisille, ihanaa siin oli kuitenkin se et myös mun puolesta rukoiltiin. Sitte ku saavuttiin koululle ja oltiin heitetty Raphaël omaan kouluun, ekana vastassa oli tupakansavut. Varmaan kaikki täällä polttaa mut mun perheestä ei onneks kukaan, Marie kerto et tääl ei kauheesti välitetä ikärajoista niiku näkee. Koulussa huomasin et meitä vaihtareita on kuusi samalla luokalla, minä plus kaks tyttöä Suomesta, Christian Italiasta, Ole Norjasta ja Magdalena Ruotsista. Selvittiin hyvin ensimmäinen päivä ja tällä hetkellä en ees muista mitä eroa näil päivillä on ollut.

 Mun lukio on muuten Lycée Montesquieu Libourne, joka on katolinen yksityislukio mut ei eroa kyl millään tavalla normilukiosta :D 

Oon täällä Ranskassa luokalla Prémière L (litterature eli kirjallisuus) missä pitäs olla 97 -vuonna syntyneet mut kaikki on 16-18v.. Lukio Ranskassa menee silleen et on Séconde (lukion 1.lka, 1998), Prémiere (lukion 2. lka, 1997) ja Términale (abivuosi, 1996) ja linjoja on kakkosella ES(économiques et sciences), S (sciences), L (litterature) ja muita en sit muistakaan. Mulla on aineina lukkarissa Let modernia (ranskaa), Histoire-Geota(hissaa ja mantsaa sekasin, en tajuu siit mitää), Anglaista eli enkkua, ECJStä eli hissaa, Anglais litterature eli Englannin kirjallisuutta, SVTtä eli bilsaa, Sciences Physique eli fyssaa (yläastetasoa koska ollaan kirjallisuuslinjalla), ryhmänohjausta, Chimie en anglais eli kemiaa enkuksi sekä liikkaa. Mulla ois kans ollu saksaa ja espanjaa mut koska en oo opiskellu kumpaakaa ni ei tartte nytkään. 27 viikkotuntia (50min jokanen) ja loput ajat käytän sitten étudessa, eli luokassa mis kaikki on hiljaa ja opiskelee tai tekee läksyjä XD tää on tosi hassu juttu koska en oo saanu yhtäkää läksyy vielä ja joudun maleksia siel étudessa melkeen 14 tuntia viikossa koska koulussa pitää olla 8-5 joka päivä. Heh.

'

RUOKA. 

Ah, täällä kouluruoka on hyvää vaik jonot kestääkin kauan. Vaihtoehtoina on yleensä kolmea eri paninia, "normiruokaa" eli jotain riisiä ja kanaa yms, jälkiruokia, ranskiksia ja erilaisia limuja. Ruokailu alkaa 12.30 ja kestää 13.40 asti ja koska mul on hypäreitä ennen ruokailua pääsen aikasin syömään.  Ruokala on tosi pieni mut ei oo ainakaan vielä haitannut yhtään! Koulusta en muuten tajuu hölkäsen pöläystäkään koska sanakirja on vasta matkalla Suomesta tänne laskimen kera. Hostit muuten vihas salmiakkia "le bonbon noir"ia... okei en enää tiiä mitä kaikkee kertoo tänne. 

Tääl muute kaikki käyttää mustekyniä ja irtopapereita ja mäki nyt sorruin siihen.. 

Ja nimi Ronja on tosi vaikee lausua. Nyt meen suihkuun heips ja kirjottelen sitku keksin kerrottavaa!

Mun huone ihanalla isolla sängyllä, kylppärillä, pöydällä, spinningpyörällä, jättivaatekaapilla ja ovella ulos!

Olohuone ja Marie taustalla :)

ja keittiö! en jaksa lataa  näitä muita kuvia tänne..

KYLLÄ

VIHDOIN JA VIIMEIN!

Oon tuskastellu kirjottamisenhalusta täällä Ranskassa mut wifiä on joutunu aina odottaa hetken jos toisenkin (kun hostellin netti oli vaan aulassa ja kun hostit hukkas salasanan). Kaikki menee tääl kuitenki hyvin! Alotan silti ehkä aikajärjestyksessä kertomaan kuulumisia, joten suunnataankin ensin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja siitä sitten Pariisin kautta tänne ;-)

Mun matka kohti Ranskan ihmeellistä maata siis alko keskiviikkona, kun saavuin lentokentälle kahen matkalaukun kaa ja kiloja oli vaan 16... Siis kuustoista. Aika vähän vaik ite sanonki. Tavattiin kahen muun suomalaistytön, Marian ja Katan kanssa ja mentiin sitten yhessä turvatarkastuksista. Vasta Pariisin puolella tajuttiin kysyä kahelta muulta tytöltä onko ne menossa Exploriuksen kautta vaihtoon. Nää kaks tyttöö oli kans menossa mun kaa samaan kouluun ja tulee Ouluhoodeilta! Ehkä puhunki ranskaa ja oulun murretta ku saavun takas. Tavattiin kentällä muita vaihtareita pohjoismaista ja mentiin bussikierrokselle Pariisiin, lopuks päädyttiin kans meijän hostellille joka oli mukava mut aika järkyttävä kans. Oltiin kuitenkin niin kikseissä koko Ranskasta ettei haitannu! Koko tän "orientaation" aikana puhuttiin siis englantia joka oli kaikille yhteinen kieli. Perjantaina joukkoon tuli kans ausseja jotka sano Bretagnen Brittanyna ja oli muute vaa tosi hassuja. Lauantaina suunnattiinkin junalla jo Libournea kohti ja viimesillä minuuteilla jännitti niin paljon et kädet täris. Mua oli vastassa ihana pieni Ronja -kyltti ja kaks söpöö poikaa sekä mun hostäiti. Ensimmäisenä pusujen jälkeen kysyttiin miten mun nimi lausutaan, täällä se on Ronya avec le R francaise :-D

Nopsaa tapasin kans mun muut sisarukset (paitsi mun 20v veljen Augustinin koska se opiskelee Nantesissa) ja hui sitä kielikylvyn määrää heti alussa! Nopeesti mulle myös selitettiin et kukaan perheestä ei osaa englantia ja et ku vanhemmat ei oo kotona ni opetan lapsille erilaisii sanoja.. Näille tuotti vaikeuksia sanoa sana _that_ koska ne sanoo sen zäz haha hassun kuulosta! Kun saavuttiin meijän talolle (ja olin nähny jo monta kilometrii viinipeltoja... äiti ja iskä te niin rakastaisitte olla täällä) niin ulkonäkö ei ollu paras mahollinen mut sisältä ja takaa talo on ihan fantastinen!! Siis tosi tyypillinen etelä-Ranskan talo, kivestä tehty ja takana uima-allas ja mul on jättijätti huone ihanalla näköalalla ja omalla kylppärillä ja parisängyllä ymsyms. näätte kuvia muusta talosta myöhemmin :)

Koska mun perhe on tosi uskonnollinen, eilen oltiin ensin kirkossa (katolisessa) ja sen jälkeen mentiin seurakunnan piknikille! Oli mukava tavata kaikkia tyttöjä jotka tuli munkaa samaan kouluun ja muutenkin olla mukana koko perheen jutussa. Kirkon messu oli vähän erilainen ku evankelis-luterilainen ja jossain vaihees kaikki pusutteli toisiaan.. Pusuista tuli mieleen et tääl poskipusuja annetaan kaks, alottaen vasemmalta puolelta ja niit annetaan aina ku tavataan ja aamusin ja iltasin ja aina ku kiitetään :D huhhuh paljon asiaa ja paljon ois viel kerrottavaa mut kerron koulusta myöhemmin :)

LISÄÄ KUVIA MYÖHEMMIN! aletaa kattoo leffaa mun veljen Raphaëlin ja siskon Marien kaa :-)

jännitystä ilmassa..

Huihuihui! 

Ylihuomenna tähän aikaan aamusta (tällä hetkellä 10.17) oon jo koneessa matkalla Pariisiin toteuttamaan mun unelmaa ja tänään koin ekat jännityksen tunteet. Joskus kahdentoista aikaan yöllä sain viimein vastauksen mun hosteilta ja paljon kuvia myös! En sit saanukaan unta vähään aikaan ku samalla itkin ja hymyilin -adrenaliinipiikki keskel yötä ei tainnu olla hyvä juttu-.

Asiasta kolmanteen, mun lähtövalmistelut. Ainiin, eikun vielä mainitsen kiitokset niille jotka oli perjantaina mun ja Idan läksiäisissä! Itkin, nauroin, tanssin ja muistelin koko illan ja kaiken kukkuraks sain ihan täydellisen kortin jossa oli (ainakin melkeen) kaikkien nimet sekä kirjotuksia ihanilta ihmisiltä :-) ootte ihan parhaita! Niken sanoin; itku meinaa sitä vaan että välittää, pitää muistaa huomenna illalla...  No mut nyt niitä valmisteluja!

Alotin siis pakkaamisen eilen ja ihan ensimmäisenä aloin kasata niitä vaatteita joita otan mukaan ja listasin ne loput jutut jotka pitää vielä ostaa. Toi mun vieressä oleva vaatekasa ei oo mitenkään kauheen iso ja oon siit aika helpottunu, äidin mielestä mul sais olla enemmänkin vaatteita. Ja jos tarkemmin ajatellaan niin eihän tässä tartte muuta ku vaatteet ja hygieniajutskat mukaan and i'm ready. Kuitenki vaatekasasta puuttuu ainaki yhet farkut, pari villatakkii ja muunmuuassa syystakki. 

Tuliaisia on nyt ostettu ja musta ne on ihan mahtavia! Joukkoon kuuluu Angry Birds -purkkaa, muumikirja ranskaks, Marimekon kamaa (jotain servettejä ynnämuuta, onkoha servetti ees sana..), salmiakkia tietysti ja Aarikan heijastimet. Juustohöylänkin käyn varmaan ostamassa ku ranskalaiset ei kuulemma tunnista sitä esinettä. Ja niille tiedoksi jotka odottaa jotain hienoja järkkärillä otettuja kuvia ranskasta, welcome to reality. Omistan ihan hyvän pokkarikameran joka menee mun mukana ja luultavasti kännykällä tulee otettua myös tänne blogin puolelle kuvia :-)

 Tosta vikasta kuvasta vielä tarkennusta! Harrastan siis partiota täällä suomessa ja mun 15v hostsisko harrastaa myös partiota ja sähköpostissa mulle on sanottu että voin liittyä paikalliseen lippukuntaan mun vaihtovuoden ajaksi. Ootan sitä innoissani ja uskon et tuun oppimaan tosi hyödyllisiä juttuja ja näkemään vanhat jutut ihan uudella tavalla. Kiinnostaa myös nähdä miten kirkon toiminta näkyy lippukunnassa kun suomessa ei melkeen mitenkään. Kuvassa siis mä ja itseasiassa mun äidin vanha partiohuivi joka on omassa käytössä ollut ykkösluokalta asti.

tadaa!