jännitystä ilmassa..

Huihuihui! 

Ylihuomenna tähän aikaan aamusta (tällä hetkellä 10.17) oon jo koneessa matkalla Pariisiin toteuttamaan mun unelmaa ja tänään koin ekat jännityksen tunteet. Joskus kahdentoista aikaan yöllä sain viimein vastauksen mun hosteilta ja paljon kuvia myös! En sit saanukaan unta vähään aikaan ku samalla itkin ja hymyilin -adrenaliinipiikki keskel yötä ei tainnu olla hyvä juttu-.

Asiasta kolmanteen, mun lähtövalmistelut. Ainiin, eikun vielä mainitsen kiitokset niille jotka oli perjantaina mun ja Idan läksiäisissä! Itkin, nauroin, tanssin ja muistelin koko illan ja kaiken kukkuraks sain ihan täydellisen kortin jossa oli (ainakin melkeen) kaikkien nimet sekä kirjotuksia ihanilta ihmisiltä :-) ootte ihan parhaita! Niken sanoin; itku meinaa sitä vaan että välittää, pitää muistaa huomenna illalla...  No mut nyt niitä valmisteluja!

Alotin siis pakkaamisen eilen ja ihan ensimmäisenä aloin kasata niitä vaatteita joita otan mukaan ja listasin ne loput jutut jotka pitää vielä ostaa. Toi mun vieressä oleva vaatekasa ei oo mitenkään kauheen iso ja oon siit aika helpottunu, äidin mielestä mul sais olla enemmänkin vaatteita. Ja jos tarkemmin ajatellaan niin eihän tässä tartte muuta ku vaatteet ja hygieniajutskat mukaan and i'm ready. Kuitenki vaatekasasta puuttuu ainaki yhet farkut, pari villatakkii ja muunmuuassa syystakki. 

Tuliaisia on nyt ostettu ja musta ne on ihan mahtavia! Joukkoon kuuluu Angry Birds -purkkaa, muumikirja ranskaks, Marimekon kamaa (jotain servettejä ynnämuuta, onkoha servetti ees sana..), salmiakkia tietysti ja Aarikan heijastimet. Juustohöylänkin käyn varmaan ostamassa ku ranskalaiset ei kuulemma tunnista sitä esinettä. Ja niille tiedoksi jotka odottaa jotain hienoja järkkärillä otettuja kuvia ranskasta, welcome to reality. Omistan ihan hyvän pokkarikameran joka menee mun mukana ja luultavasti kännykällä tulee otettua myös tänne blogin puolelle kuvia :-)

 Tosta vikasta kuvasta vielä tarkennusta! Harrastan siis partiota täällä suomessa ja mun 15v hostsisko harrastaa myös partiota ja sähköpostissa mulle on sanottu että voin liittyä paikalliseen lippukuntaan mun vaihtovuoden ajaksi. Ootan sitä innoissani ja uskon et tuun oppimaan tosi hyödyllisiä juttuja ja näkemään vanhat jutut ihan uudella tavalla. Kiinnostaa myös nähdä miten kirkon toiminta näkyy lippukunnassa kun suomessa ei melkeen mitenkään. Kuvassa siis mä ja itseasiassa mun äidin vanha partiohuivi joka on omassa käytössä ollut ykkösluokalta asti.

tadaa!