Heippa taas kaikille!
Eilen 28. tammikuuta, tuli mun vaihtovuoden puolväli. Mennyt aika on kulunut nopeesti mutta kuitenkin tosi hitaasti, enkä osaa sanoa miten suhtautua tähän mutta ehkei siihen tarttekaan suhtautua mitenkään erityisesti. Hassua kuvitella, miten täällä ollessa ois jotenkin "kasvanut" kauheesti kun en sitä ite näe. Uskon eron huomaavan sitten Suomeen palaessa, kun reagoi asioihin eri asenteella kun ennen. En malttais odottaa kotiin pääsyä ku on niin montaa juttua suunniteltuna mut täytyy ottaa tästä kaikki nyt kuitenkin irti. Yritän pitää mielessä et sitten kun oon kotona, niin sitten oikeesti ollaan kotona eikä päästä takaisin. Tässä postauksessa ajattelin tän puolenvälin kunniaks kertoa viimesen viiden kuukauden kohokohtia tai hetkiä kun oon ollut muuten vaan onnellinen :) näitä ois varmaan lisääkin mut pidän tän yksinkertasena!
Ihan eka hetki oli Pariisissa, Notre Damen kirkon edessä muiden Exploriuksen ranskavaihtareiden kanssa. Maistoin, haistoin, näin ja tunsin Pariisin mun luissa ja ytimissä kun katottiin katutanssi-esitystä varmaan 15 minuutin ajan ja ajattelin etten oo pitkään aikaan ollut yhtä onnellinen kuin sillon. Koko se ranskalaisuus vaan huokui siitä tilanteesta. Sillon oli kaikki vielä edessä ja olin niin innoissani koko vaihdosta et en osaa edes pukea sanoiksi :-D
Nää kaks kuvaa kertoo mun pyhäinpäivän eli Toussaintin lomasta tosi hyvin, kävin Pariisissa uudelleen, mökkeilin Bourgognen maaseudulla ja viikon vietin Pyreneillä. Koko loma kuvasti niin hyvin kaikkea sitä, mitä voi vaan hyvällä tuurilla kokea vaihdossa. Harva saa paljoa matkusteltua vuotensa aikana ja siks mun täytyykin olla onnellinen näistä mahdollisuuksista. Tän loman aikana kans huomas miten osaa jo puhua ranskaa ja ettei sitä sanakirjaa tartte pitää aina mukana ja se oli musta tosi makeeta.
Okei näistä kahesta kuvasta sanon ihan ekaksi että ton lähemmäks en mene hevosia päin, mulle ne on isoja lihamökkyjä jotka on vaarallisia :-D Silti nää kaks hetkeä on jääny mun mieleen tosi hyvin, etenkin toi ensimmäinen, jossa mentiin edellisen hostperheen kanssa ruokkimaan eläimiä ja oli vaan tosi kotoisa fiilis. Oli se kotoisuus sitten metsän, eläinten, saappaiden tai perheen syytä ni tuntu että oon ilonen siellä! Tokassa kuvassa ollaan Iglun (ja kameran toisella puolella olevan Katan) kanssa edellisessä kodissa ja niinkun mun hostisä nro 1. sanoi hostäiti nro 2:lle, ni mä rakastin tota karvakasaa. Se oli ihan insupportable niiku sanoisin ranskaks, eli se puri ja raapi ja kävi takassa (pariin kertaan ihmeteltiin miks kissa on puoliks harmaa) mut siihen kattiin sain purkaa kaiken mun läheisyyden vaikka se ei sitä aina antanut takasin.
Näistä kahdesta ensimmäisen taustatarina on "minä, Marie, keksit sekä muovialusta" mistä voikin päätellä mitä vihreä on :-D en ollu varmaan ikinä nauranut yhtä hysteerisesti täällä kun tona iltana kello ykstoista edellisessä perheessä. Mariesta, edellisestä hostsiskosta, puheenollen mulla on sitä kauhea ikävä. Vaikka nähdään ohimennen koulussa niin ei se oo sama asia kun asua saman katon alla ja viimeset viikot jopa samassa huoneessa. Toisessa kuvassa oltiin vaihtarien kanssa luistelemassa Bordeauxissa ennen joulua, jos vielä muistatte. Kata, toi yksi oululainen tossa, on täällä tullut mulle ihmeen tärkeäksi enkä osaa oikeen ajatella että lopussa asuataan samassa maassa mut silti eri paikoissa! Kuva on täynnä onnea, pepsodenthampaita, suomalaisia tyttöjä ja karvareunuksia niinkuin näettekin.
Toisiksi viimeinen kuva on syksyn alusta, kun oltiin ryhmäytymispäivässä Saint Emilionissa ja oli muuten vaan ihanaa, koska oli tosi lämmin (siis järkyttävän kuuma oikeastaan) ja ei-ranskalaisena vaan kattelin maisemia ja söin kviinejä puusta tai mistä lie ja pelkäsin palavani. Tokan kuvan otin kun olin viimeistä päivää vanhassa perheessä, olin kävelemässä kotiin bussipysäkiltä kun tollanen kaveri tuli mukaan. Se käveli sitten melkeen koko matkan mun kanssa eikä suostunut lähtemään kun olin sitä kerran silittänyt. Aloin puhua sille sit ranskaksi vaikka mitä ja tuntu et se oli mun paras kaveri koko tästä maasta kun se ymmärsi kaiken. Ja joo, se on koira.
En tiiä mitä pitäis kirjotella, haluutteko jotain erityistä postausta? Muuten sit taas ensi kertaan ;)
Ronja "Ronron" Halme
@Halmeronja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti