43 päivää oltu vaihdossa. Muistan vielä sen hetken kun kirjotin tänne blogiin ja itse lähtöön oli saman verran aikaa. Pohdiskelin koulupukuja, joita ei sitten koskaan ollutkaan ja sähköposteihin vastaamista, kun kärsimättömänä odotin perheeltä kuvia. Tuntuu hassulta vaan olla täällä, Ranskassa, talossa joka on mun koti vielä seuraavat 252 päivää.
Viimeset puoltoista viikkoa mun pään sisällä on ollu yhtä vuoristorataa. Oon nauranu muiden vaihtarien kanssa ja hetken päästä turhautunu kaikkeen. Saatiin meijän koulukuvat, näytän ihan normaalilta ja onnistuin saamaan itteni kipeeksi. Neljän päivän miniflunssa oli hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Tässä tapauksessa "tekemättä mitään" meinaa sitä et viime torstaina olin teatterissa Château Vayresissa, koulun 1er S(tiede) luokan kanssa ja perjantaina zumbassa ja lauantaina Bordeauxissa. Teatteri oli ranskalainen klassikko Cyrano de Bergerac, missä isonenäinen mies rakastuu naiseen ja alkaa lähetellä rakkauskirjeitä toisen miehen nimellä, koska ei usko naisen rakastavan häntä -ison nenänsä takia. Yhden miehen teatteri ranskaks oli aika kiintoisa kokemus kieltämättä, juonea enemmän tuli ajateltua sitä joka päätti jätttää penkeistä selkänojat.
 |
| château de Vayres! |
 |
| le vache qui rit = muistoja lapsuudesta |
Perjantaina mun rankka koulupäivä (kolme tuntia vapaata, kolme tuntia tekemättä mitään, kolme tuntia vapaata) loppu kivasti zumbaan ja saliin siskon sekä siskon kaverien kanssa. Kotiin päästessäni tapasin ekaa kertaa mun vanhimman veljen Augustinin, joka opiskelee Nantesissa. Lauantaina suuntasin yhden luokkalaisen kanssa Bordeauxiin shoppailemaan, sää ei suosinu meitä eikä kyllä bussin aikataulutkaan. Mukaan tarttu silti pari ihan hyödyllistä juttua niikun pyjamahousut ja uudet kengät, tartten viel paljon muuta. Sunnuntain olin yksin kotona, kun perhe oli superpitkässä kirkossa, jonka jälkeen meille tuli kaks pappia yökylään. Toinen papeista oli kotoisin Vietnamista ja toinen Amerikasta, eli englantia sain puhua mut kans paljon ranskaa, ne oli tosi puheliaita ja kiinnostuneita suomesta ja musta.
Miten tääl muuten sitten sujuu? No, elämiseks tätä vois kohta jo melkeen kutsua. Edelleenkään koulussa ei tehdä mitään eikä paikallisia kavereitakaan näy mailla halmeilla (he-he). Monet vaihtarit meijän koulusta on tosi tyytymättömiä ja turhautuneita ja aluekoordinaattoriinki on otettu monesti yhteyttä. Vastaukseks on tullu tosi tylyjä juttuja, kun taas Suomen järjestöltä on kiitetty yhteydenotosta ja luvattu tarttua toimeen. Viimeset kaks päivää on ollu huonoa mieltä ilmassa mut eiköhän se tästä. Huomenna alkaa kahen ja puolen viikon loma, josta ekan viikon vietän siskon ja serkkujen kanssa Pariisissa sekä jossain maaseudulla ja toisen viikon oman perheen kaa Pyreneillä!
 |
| Katariina (suomi) Samira (saksa) minä ja Magdalena (ruotsi) |
PIKKULISÄYS: Meijän perheessä on tapana, et ku avataan uus viinipullo, ollaan viininarvausleikkiä. Homma menee nii et kaikille (jep, jopa pienille lapsille) kaadetaan viiniä lasiin ja jokanen arvaa vuorollaan valmistusvuoden, alueen ja tarkan paikan. Mä vetäydyin leikistä pois, mut 5/7 perheenjäsentä arvas täysin oikein. Mun suu loksahti auki ku mua nuoremmat lapset arvioi että onko viini nyt vuodelta 2007 vai 2009 ja mikä tila tuottaa millasta viiniä.
VIELÄ TOINEN: katottiin eilen perheen kanssa Ranska - Suomi jalkapallomatsi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti