äkillinen purkaus

Nyt on taas asennoiduttu kotiin, kun palasin viikon partioleiriltä ja sain vihdoin univelat kuitattua. Lähtö lähenee ja tasan kuukaus siihen, et mun elämä alkaa Ranskassa. Vielä ei jännitä, se tulee varmaan sit päivää ennen lentoa tai jotain. Yleensä oon se joka jännittää ensimmäisenä ja pahiten, kädet tärisee ja ääni säröilee. On kuitenkin tosi helpottavaa, et moni muukin kaveri lähtee vaihtoon. On ihmisiä jotka ymmärtää täydellisesti kun kerron etten tiiä mitä otan mukaan, ja jaksaa kerrata mulle vielä kerran omasta hostperheestä ja sijoituksestaan. Huojentuminen oli suurta, kun kuulin ettei moni muukaan oo pitänyt vielä yhteyttä perheeseensä, sitähän mä stressasin eniten.

 Kehitellään mun parhaan kaverin Paulan kanssa listaa asioista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä. Siihen kuuluu pääasiassa leipomista (mm. läksiäiskakku ja karjalanpiirakat) mutta myös korkeasaaressa vierailua ja shoppailua. Musta alkaa tuntua, et muut ihmiset stressaa enemmän kun mä. Kaverit pistää huolestuneena viestiä et "kai nähään ennen sun lähtöä?" mikä tuntuu musta hassulta. Ihan ku en koskaan palais takasin. Eikä se 10kk oo loppujenlopuks niin pitkä aika. 

Haluisin kirjottaa tänne kaikki mun ajatukset ja vähän päälle mut mistää ei tuu mitään.

Paulan ihan uunituoretta blogia voi katella tästä.

kalenteri käteen ja menoks