Mun kesä on ollu ihan mahtava, oon saanu tutustuu niin hyviin tyyppeihin, nukkua teltassa, saunoa illat, nauraa sydämeni kyllyydestä ja matkata perheen kanssa maailma ääriin. Jokanen kesäloma on erilainen, mun omat yleensä täyttyy ohjelmasta et hyvä jos ehdin hengähtää, mut sellanen mä oon. Tylsistyn jos ei oo tekemistä ja tuntuu et aikaa menee hukkaan. Ärsyynnyn ja muut saa kans huomata sen. Tän takia yleensä odotan koulun alkua jo heinäkuussa.
22 päivää siihen et lennän kohti Ranskaa. tuntuu hassulta et siihen on huomenna vaan kolme viikkoa jäljellä, omat ja kaverien päivät vaan hupenee käsistä. Yritän pusertaa kaikenlaista tekemistä nyt vikoille päiville Sannin ja Paulan kanssa, ensimmäiseks mainittu lähtee kohti Belgiaa jo tänä lauantaina. Itkua luvassa ja vuodatettuja tunteita, kun käydään saattamassa muutaman ystävän voimin Sanni maailmalle. Tuttavat kyselee multa jännittääkö ja varoittaa siitä, ettei mua saa laittaa au-pairin hommiin kun kerran niitä pikkusisaruksia on tulevassa perheessä. Toivon et osaisin pitää puoleni jos oikeen yritän. Nyt kun kerran kouluki alkoi kavereilla, ni mun suurena projektina on huoneen siivous/tyhjennys, sillä mun veli asustaa mun huoneessa niinä kertoina kun se tulee opiskelukaupungistaan kotiin. Tai sitten sille hankitaan vuodesohvaa. Toivon tokaa vaihtoehtoa. Kuitenkin joudun siivoomaan mun vaatekaapin (kirpparikeikka luvassa) ja työpöydän ja lipaston (lisää kirpparikamaa jee!) ennenku saan äidiltä tilaa hengittää. Ja sit ois luvassa tuliaisten ostoa, kaikkee perus suomikamaa ois tarkotus viedä perheelle ja etenki Rare exports -leffa josta isoveljen hostperhe tykkäs hirveesti kaks vuotta sitten. Mul on muuten vahva tunne et oon hukannu jonkun lapun jos lukee joku muistilista kaikesta. Tai sit mulle ei oo ees annettu mitään tollasta, oisin kyl tottavie muistilistan tarpeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti