#wanhat2014 eikun siis...

Toisille tää on elämänsä paras vuosi, toisille opettavaisin. Loput jäi kotiin.

Jooh, alkaa tulla blogin kanssa sellanen ettei tietäisi mitä kirjottaa. Enää en ihmettele kaikkea ja kammoksu uusia juttuja, mitä alussa ehkä tuli tehtyä enemmän. Tässä toisessa perheessä oon nyt asunut sellaset viis viikkoa ja vaihtovuotta jäljellä noin 130 päivää. Ja joo, mulla on laskuri noista päivistä kännykässä. Täällä ollessa oon alkanut oikeasti arvostamaan sitä mitä mulla on Suomessa, HSL:n bussit ei oikeesti oo niin paha juttu ja vaikka ois paljon kouluhommia niin aina niitä kavereitakin ehtii näkemään. Mulla on ristiriitaset tunteet kotiinpaluuta kohtaan, tuntuu etten oo valmis vielä lähtemään täältä mutta kyllä samalla tuttu koti ja ihmiset kelpaisi. Viime viikolla oli myös vanhojentanssit sekä penkkarit, ja yritin olla pahoittamatta mieltäni niistä ja ihan hyvin onnistuinkin. Tottakai on haikeeta katsella kun kaikki kaverit on niin kauniina ja kertoo kuinka oli ihanin prinsessapäivä ikinä, mutta näiden missaamisen olin jo hyväksynyt ennen lähtöä. Tiesin etten pääse viettämään kavereiden synttäreitä, vanhojentansseja, penkkareita, oman veljen lakkiaisia enkä monia muitakaan merkkihetkiä kotisuomessa, mutta niin se vain on. Kaikkea ei vain voi saada ja onhan koko loppuelämä aikaa tehdä kivoja juttuja. Ja sen lisäks ens vuonna mä saan olla prinsessana.

mitä teet kun aikuiset ovat tupakalla

ps kevät tulee! eilen oli jo hupparikeli

Mentiin parin seconde -luokan kanssa jonkun aikaa sitten käymään vuohifarmilla, missä kuunneltiin selostusta vuohenjuustosta ja jotain tuottamisesta. Mulle pääasia oli eri eläinten silittely ja en sitten kauheesti muuta tehnytkään kun oli niin kylmä. Se oli kuitenkin parempi kun ne ranskan- ja historiantunnit. Samana päivänä kävin koulun kirjakerhossa, mikä kokoontuu kerran kuukaudessa ja jokainen esittelee lukemaansa. Vaikka ranskaksi lukeminen tuottaa usein päänvaivaa, hienoa on huomata kun ei edes ajattele "kääntävänsä" joitakin juttuja suomeksi. Vaikea selittää, mutta kiva tunne! Alan kohta lukea yhtä Leena Lehtolaisen kirjoittamaa kirjaa joka on käännetty ranskaksi, yksi mun lempikirjailijoista! Varmaan about viikko sitten kans näin unta ranskaksi (ekaa kertaa että muistan sen unen) ja yhä useemmin mun ajatukset on ranskaks. Ainakin puoliks. En oo muuten edelleenkään jaksanut ottaa kuvia tästä talosta/perheestä, pahoittelen!

Mun hostsisko Justine oli just viikon Espanjassa luokkaretkellä ja käytiin noukkimassa se tänään hostäidin kanssa asemalta(tässä kohtaa jo meinasin kirjoittaa "garelta"). Samoihin aikoihin kun Suomessa oli penkkarit, täällä vietettiin terminalien (abien) juhlaa percent. Itse sanana se tarkoittaa prosenttia, mistä voi arvatakin että abeilla oli 100 päivää jäljellä ja Libournen kaupunki oli menossa sekaisin. Kuulemma jokavuotinen perinne on, että Montesquieun (mun lukio, yksityinen, noin 300 oppilasta) ja Max Linderin (mm. Katan lukio, noin pari tuhatta oppilasta, yleinen) oppilaat sotkee toisensa. Meijän pikkulukiolaisilta tää on kuitenkin kielletty, mikä johtaa siihen että Max Linderiläiset tulee sotkemaan kaikki meijän koulusta. Koko päivän oli adrenaliinia veressä kun joutu juoksemaan pakoon labratakkisia (korvaa abihaalarin) ranskalaisia ja koko koulun henkilökunta oli ihan hermona koska jouduttiin järjestelemään juttuja uudelleen(mm. pääovi oli tukittu ja aitojen yli heiteltiin kananmunia). Tää koko härdelli vastaa nasuja/nahkiaisia, paitsi että nasuttajia on noin 400hlö ja kukaan ei halua joutua sotketuksi. Unohdin ottaa kuvan yhdestä aukiosta Libournessa mikä oli aivan täynnä jauhoa ja munia sekä partavaahtoa. Mun hyvillä taktiikoilla myös säilyin täysin puhtaana koko päivän.

Mulla alko nyt tällä viikolla ihana, kahden viikon talviloma enkä aio tehdä mitään ihmeellistä. Okei, paitsi että mennään Lontooseen ensi viikon lopussa host- ja tuttavaperheen kanssa ja eilen olin Bordeauxissa. Koko viime sunnuntain olin samaisilla tuttavilla lounastamassa ja syömässä poulet au potia eli kanaa tehty jotenkin ja jonka liemestä tehdään sitten keitto missä on spaghettia. Alueen erikoisuuksia on kuulemma laittaa lopussa liemen sekaan viiniä ja maistoin sitten sitäkin. Ei ollut mieleistä :-D näillä tuttavilla oltiin se kevyet kahdeksan tuntia, jonka aikana myös laulettiin karaokea.. Ystävänpäivänä mun perhe antoi mulle ruusun ja syötiin ostereita, joista en myöskään pitänyt erityisemmin. Tadaa, siinä kaikki! Toivottavasti tää hirveä tekstimäärä korvaa sitä etten oo kirjotellut pitkään aikaan.

käytiin kans siskon kanssa bingossa! 

bisous, Ronja

voiton puolella -vaiko sittenkään voitto?

Heippa taas kaikille!
Eilen 28. tammikuuta, tuli mun vaihtovuoden puolväli. Mennyt aika on kulunut nopeesti mutta kuitenkin tosi hitaasti, enkä osaa sanoa miten suhtautua tähän mutta ehkei siihen tarttekaan suhtautua mitenkään erityisesti. Hassua kuvitella, miten täällä ollessa ois jotenkin "kasvanut" kauheesti kun en sitä ite näe. Uskon eron huomaavan sitten Suomeen palaessa, kun reagoi asioihin eri asenteella kun ennen. En malttais odottaa kotiin pääsyä ku on niin montaa juttua suunniteltuna mut täytyy ottaa tästä kaikki nyt kuitenkin irti. Yritän pitää mielessä et sitten kun oon kotona, niin sitten oikeesti ollaan kotona eikä päästä takaisin. Tässä postauksessa ajattelin tän puolenvälin kunniaks kertoa viimesen viiden kuukauden kohokohtia tai hetkiä kun oon ollut muuten vaan onnellinen :) näitä ois varmaan lisääkin mut pidän tän yksinkertasena!

 Ihan eka hetki oli Pariisissa, Notre Damen kirkon edessä muiden Exploriuksen ranskavaihtareiden kanssa. Maistoin, haistoin, näin ja tunsin Pariisin mun luissa ja ytimissä kun katottiin katutanssi-esitystä varmaan 15 minuutin ajan ja ajattelin etten oo pitkään aikaan ollut yhtä onnellinen kuin sillon. Koko se ranskalaisuus vaan huokui siitä tilanteesta. Sillon oli kaikki vielä edessä ja olin niin innoissani koko vaihdosta et en osaa edes pukea sanoiksi :-D

Nää kaks kuvaa kertoo mun pyhäinpäivän eli Toussaintin lomasta tosi hyvin, kävin Pariisissa uudelleen, mökkeilin Bourgognen maaseudulla ja viikon vietin Pyreneillä. Koko loma kuvasti niin hyvin kaikkea sitä, mitä voi vaan hyvällä tuurilla kokea vaihdossa. Harva saa paljoa matkusteltua vuotensa aikana ja siks mun täytyykin olla onnellinen näistä mahdollisuuksista. Tän loman aikana kans huomas miten osaa jo puhua ranskaa ja ettei sitä sanakirjaa tartte pitää aina mukana ja se oli musta tosi makeeta.

 Okei näistä kahesta kuvasta sanon ihan ekaksi että ton lähemmäks en mene hevosia päin, mulle ne on isoja lihamökkyjä jotka on vaarallisia :-D Silti nää kaks hetkeä on jääny mun mieleen tosi hyvin, etenkin toi ensimmäinen, jossa mentiin edellisen hostperheen kanssa ruokkimaan eläimiä ja oli vaan tosi kotoisa fiilis. Oli se kotoisuus sitten metsän, eläinten, saappaiden tai perheen syytä ni tuntu että oon ilonen siellä! Tokassa kuvassa ollaan Iglun (ja kameran toisella puolella olevan Katan) kanssa edellisessä kodissa ja niinkun mun hostisä nro 1. sanoi hostäiti nro 2:lle, ni mä rakastin tota karvakasaa. Se oli ihan insupportable niiku sanoisin ranskaks, eli se puri ja raapi ja kävi takassa (pariin kertaan ihmeteltiin miks kissa on puoliks harmaa) mut siihen kattiin sain purkaa kaiken mun läheisyyden vaikka se ei sitä aina antanut takasin.

Näistä kahdesta ensimmäisen taustatarina on "minä, Marie, keksit sekä muovialusta" mistä voikin päätellä mitä vihreä on :-D en ollu varmaan ikinä nauranut yhtä hysteerisesti täällä kun tona iltana kello ykstoista edellisessä perheessä. Mariesta, edellisestä hostsiskosta, puheenollen mulla on sitä kauhea ikävä. Vaikka nähdään ohimennen koulussa niin ei se oo sama asia kun asua saman katon alla ja viimeset viikot jopa samassa huoneessa. Toisessa kuvassa oltiin vaihtarien kanssa luistelemassa Bordeauxissa ennen joulua, jos vielä muistatte. Kata, toi yksi oululainen tossa, on täällä tullut mulle ihmeen tärkeäksi enkä osaa oikeen ajatella että lopussa asuataan samassa maassa mut silti eri paikoissa! Kuva on täynnä onnea, pepsodenthampaita, suomalaisia tyttöjä ja karvareunuksia niinkuin näettekin.

Toisiksi viimeinen kuva on syksyn alusta, kun oltiin ryhmäytymispäivässä Saint Emilionissa ja oli muuten vaan ihanaa, koska oli tosi lämmin (siis järkyttävän kuuma oikeastaan) ja ei-ranskalaisena vaan kattelin maisemia ja söin kviinejä puusta tai mistä lie ja pelkäsin palavani. Tokan kuvan otin kun olin viimeistä päivää vanhassa perheessä, olin kävelemässä kotiin bussipysäkiltä kun tollanen kaveri tuli mukaan. Se käveli sitten melkeen koko matkan mun kanssa eikä suostunut lähtemään kun olin sitä kerran silittänyt. Aloin puhua sille sit ranskaksi vaikka mitä ja tuntu et se oli mun paras kaveri koko tästä maasta kun se ymmärsi kaiken. Ja joo, se on koira.

En tiiä mitä pitäis kirjotella, haluutteko jotain erityistä postausta? Muuten sit taas ensi kertaan ;)

Ronja "Ronron" Halme

@Halmeronja

ranskassakin syödään eineksiä

Noniin täällä sitä ollaan!
Mun perheenvaihto siis tapahtu viime perjantaina ja täällä nyt oon elellyt sellaisen viikon. Perhe vaikuttaa jättimukavalta! Mulla on täällä kaks sisarusta, 15 -vuotias sisko Justine ja 12 -vuotias veli Kentin. Vanhemmat on tosi hauskoja ja heittää tosi paljon vitsejä joita en kyllä aina tajua koska en oo tottunut näiden aksenttiin vielä :-D
Sisarukset soittaa saksofonia ja klarinettia ja asutaan noin 26km mun koulusta eli aamuherätykset on kuudelta ja ens viikolla alotan menemään junalla kouluun. Jos edellinen perhe asu "kaupungissa" ni tää perhe asuu kyllä ihan pusikossa. Meillä on myös kissa, jolla on vaan yksi silmä jostain onnettomuudesta johtuen.
Perjantaina mun edellinen hostisä heitti mut tänne ja heti alussa tuli tosi kotoisa fiilis. Jännitin perheenvaihtoa niin paljon et tärisin tullessa sisälle mut nopeesti selvisin. Heti ekana iltana mentiin meijän pikkusen tuppukylän (täällä on yksi risteys) joihinkin "vuoden aloitusjuhliin" missä toivotettiin hyvää alkanutta vuotta asukkaille. Nopealla vilkauksella ehti huomata ettei näkynyt yhtäkään 14-20 -vuotiasta mun ja mun hostsiskon lisäksi. Noh ei siinä mitään. En nukkunu paljoakaan viikonloppuna kun meille tuli vieraita molempina iltoina mut pääsin pyöräilemään ja pelaaman korista kertaalleen. Nyt arki on aika normaalia ja samaa kun ennenkin, poikkeuksena mm. kuntopallotunti paikallisten mummojen kera, varattu Lontoonmatka perheen kera ja meijän oma karting -auto joka korjattiin ja jolla ajeltiin eilen takapihan hiekkakentällä!

tehtiin pizzaa lauantaina!

meijän kisuli! en osaa tavata sen nimeä :-D

Multa on pariin kertaan kyselty miks vaihan perhettä jos kerran mitään ongelmia ei ole, enkä syitä rupee tänne todella yksityiskohtaisesti kertomaan. Helposti sanottuna ranskan järjestö/aluevalvoja oli lupaillut et tuun puhumaan englantia kotona ja et väistämättäkin vaihdan perhettä kolmen kuukauden jälkeen. No tää aiheutti tietysti närkästystä mun edellisessä perheessä mut kyllähän ne ymmärsi etten mä ole se syypää tähän väärinkäsitykseen ja kun oli alussa kysellyt mun "seuraavasta perheestä" ja vastasin ettei sellasta ole, ni ne luuli etten ymmärtänyt kysymystä. Vanhemmat myös kerto ettei niil vaan ole aikaa tehdä asioita mitä haluaisi, kuten vierailla mun kanssa Bordeauxissa. Ymmärtäähän sen kun niitä lapsia on viisi :-D viimeiseks kiitokseksi tein torstaina makaronilaatikkoa josta ne tykkäs tälläkin kertaa paljon.

sisko lähdössä ajelemaan!

Jos voisin antaa jonkun vinkin tuleville vaihtareille, minnepäin maailmaa ikinä meneekään, ni se ois ehdottomasti et "älä odota mitään". Luin mun kirjottamia tekstejä ja ajatuksia viime kesältä, kun kaikki oli vielä edessä, ja tajusin kuinka erilainen mun vuos on ollut verrattuna siihen mitä odotin. Jokainen vaihtari jonka tunnen, on pettynyt johonkin odottaessaan liikaa vuodeltaan. Älä odota, koska et oikeesti edes tiedä mikä kaikki on mahdollista ja kaikki riippuu tuurista enemmän ku uskookaan. Pitää muistaa, että sosiaalisessa mediassa ihmiset korostaa niitä parhaita puoliaan, eikä kerro sitä miltä tuntuu olla ilman kavereita, koti-ikäväisenä tai kun ei jaksais yhtään mitään. Viitaten blogin nimeen, "elämäni vuosi" ei välttämättä tarkoita, että se olisi paras kaikista vuosista, sillä se on samalla myös huonoin.
Joskus jutellessa kavereille Suomessa, huomaa kuinka tottunut tähän kulttuuriin ja tapoihin nyt on, kuinka loputtomat viinipellot on jo perusmaisemaa ja jonkun vahingossa sanoessa sinutellessa opettajaansa särähtää korvaan. Englantikaan ei oikeen suju ruotsista puhumattakaan. Huomaa myös joskus sen, että kaveri joka ei oo ollu vaihdossa, ei voi ymmärtää miltä susta tuntuu toisessa maassa. Niistä voi tuntua hassulta, kun kertoo miten vaikeeta on tutustua paikallisiin ihmisiin (jotka tuntuu olevan erityisen vaikeita Ranskassa) tai miltä tuntuu lukea ainetta luokan edessä tai saadessaan kehun kielestään. Toisaalta, eihän niiden edes tarvitse ymmärtää, miks pitäisi? Loppujenlopuksihan tää on vaan mun vuosi, ei ne oo kokenu tätä mun kanssa. Palatessa Suomeen kaverit ei välttämättä enää kiinnitä huomioon mun menneeseen 10 kuukauden elämään Ranskassa kun mulle se on ollu niin suuri asia, ettei sitä ihan itsekään ymmärrä. Tää turhauttaa mua välillä niin paljon, etten jaksais enää selostaa kavereille miten täällä menee. Vaikka tää onkin aika normaalia elämää.

PS. Twiittailen siitä sun tästä > @HalmeRonja

hiustenleikkaus hoidettu viikko sitten !

oma huone :)

joulujoulujoulu

Niinkuin aina, kirjotan ensin tähän jonkinmuotoisen tekstin siitä mitä oon tehnyt ja lopuksi saatte valtavan kuvavyöryn joissa pienet selitykset.
Sanon suoraan, että mä pelkäsin joulua. Tykkään joulusta ja sen odottamisesta tosi paljon, mut tiesin et tänä vuonna se tulis olemaan ihan erilainen kun ei oo tärkeimmät ihmiset lähellä ja perinteet toiset. Usein kuulen kysymystä täällä että "eikö sulla oo koti-ikävä?" ja vastaus oli aina että "ei, ei vielä, ehkä joulun alla sitten" johon vastauksena sain paljon empaattisia voihkauksia ja "oot niin rohkea" sekä "mä en kestäis joulua ilman perhettä" -selityksiä. Mä vaan hymyilen takaisin, mitä muutakaan voisin tehdä. Ikävä tulee jos tulee, sille ei sit voi mitään, sanon usein jos joku antaa säälipisteitä. Kerron yhen jutun kuitenkin, joulusta voi selvitä ilman ikävää. Been there done that.

myyjäisiä! Saksa plus Suomi

Viimeks kirjottelin joulumyyjäisistä, jotka oli ennen lomaa ja mun mokkapalat oli (melkein) menestys! Mun virkatuista sydämistäkin tykättiin, itsetehdyistä joulupalloista en ollut varma. Käytiin samana päivänä leffassa secondelaisten kanssa kattomassa The Immigrant ja itkin liian monta kertaa. Joulucelebrationin eli surkeiden joululaulujen jälkeen LOMA! Ja heti seuraavana päivänä uudestaan leffaan, isäntäperheen kanssa tällä kertaa. Käväsin kans Bordeauxissa, viime hetken vierailulla 23. päivä, shoppailemassa jouluvaatteita. 24. päivä tehtiin koko päivä ruokaa kotona ja illalla suunnattiin kirkkoon. Ja koska meijän perheen pienimmät on liian kärsimättömiä, avattiin lahjat jo kirkon jälkeen sillä muuten ne ois herättäny kaikki kuudelta aamulla :-D
Lahjojen jako tapahtu ennen kirkkoon menoa siten, että jokanen oli jättänyt kenkänsä jonnekin olohuoneeseen ja siten Joulupukki "tunnistaa" kenelle lahja menee, eli toisin sanoen jaettiin ne mun äidin kanssa. Jokaisen lahjan avaamisen jälkeen mentiin henkilökohtaisesti sanomaan kiitos pusuilla sille, kuka lahjan on "antanut" (koska Joulupukkihan ne antaa). Itehän sain kaks kirjaa Suomesta, pari keittokirjaa, suklaata ja Stromaen levyn, joka on tavallaan muisto sitten tästä perheestä. Paras lahja tänävuonna oli kuulemma Afrikan tähti jonka annoin veljille ;-)
Ruuaksi oli illalla melonia ja ankkaa, kastanjapyreetä, syöttökukkoa(?), vihanneksia jee ja tiramisua. Oli tietysti kastikkeita ynnämuuta mutta en niitä ruvennut painamaan mieleeni mutta hyvää oli! Seuraavat kolme päivää vietettiin sit taas vielä enemmän syöden ja sain jopa graavilohta josta oli mausteet pesty pois... eli lohta.

jouluasua!

joulukattaus

Joulun välipäivinä suunnattiin mökille Pyreneille ja syötiin loman aikana yhteensä neljä galette du Roi:sta eli niikun pullarinkulaa, jonne on piilotettu posliinihahmo. Se on siis joulun jälkeinen perinne, missä joku lapsista menee pöydän alle jakamaan pullapalat jotta huijaaminen ois mahdotonta ja se joka saa posliinifiguurin pullan sisässä, on "kuningas". Kruunauksen jälkeen -mukana on siis aina paperikruunu- kuningas jakaa perheenjäsenille eri tehtävät kuten ritarit, siivoojat ja prinsessan (sekä bonuksena meillä oli kissan kakkojen poisheittäjä). Yllättävällä tuurilla mä sain sitten galetesta pienen posliinilehmän, heti tuli päivästä parempi haha! Mökkeilyn aikana käytiin neljään kertaan laskemassa joista kolme menin suksilla ja yhden laudalla. Näihin päiviin mahtui myös mun 17v synttärit jotka hostperhe oli unohtanut kunnes sitten lounaalla muistutin asiasta :-D käytiin laskemassa ja illalla syötiin raclettea ekaa kertaa (sulatettua juustoa yms) ja sain lahjaksi valokuvapidikkeen ja kirjan joita myydään meijän lähikaupassa :-D noh, kokemus sekin. Uusivuosi meni syöden foie gras:ta (ankanmaksaa hyh) ja sulattaen tinaa jonka Itävaltalainen serkku oli tuonut mukanaan. Mun tinamötikkä muistuttaa viikinkivenettä, mitä se sit meinaakaan. Vuoden vaihtuessa pelattiin lautapeliä kaikki yhdessä ja kahdeltatoista pusuteltiin sitten toisia mut siihen se sitten loppuikin. Tästäkin voi sanoa et odotin jotain muuta. Toinen ja vika lomaviikko vaan otettiin rauhassa, juhlittiin vanhempien hääpäivää, syötiin crêpejä ja nähtiin serkkuja. Käytiin kans jollain nunnilla syömässä kakkua, mikä oli kieltämättä jännä kokemus. Ja kuten tiiätte kaikki, mun loma loppu täydellisesti Suomen maailmanmestaruuteen! Tuntu hassulta hehkuttaa perheelle lätkää, kun nää ei siis ihan oikeasti kato lätkää sitten yhtään, sama ku kysyin Suomen rugby -maajoukkueesta jotain. Ei sellasta varmaan ees ole.  

Tänään juttelin meijän aluevalvojan kanssa ja mulle on löytynyt uus perhe! Ne asuu noin 10km Libournesta ja harrastaa musiikkia, muutto sinne tapahtuu perjantaina tai lauantaina. Mulla on siellä kaksi sisarusta, 12v veli ja 15v sisko joka on samassa koulussa mun kanssa, en malta odottaa! Tiedän kyllä että tuun varmaan itkemään perjantaina ku lähtö koittaa mut eiköhän siitä yli päästä. Itkemisestä puheen ollen, Kata mun luokalta oli saanu mun luokkalaiset kirjottamaan synttäritoivotuksia mulle pieneen vihkoseen ja lisäks ostanut ison "pötin" purkin karkkia mulle ja sain ne sit tänään! Olin ihan järkyttävän liikuttunut siitä, mitä mun luokkalaiset oli kirjotellut sinne ja erityiskiitos Katalle<3

galeten lehmä ja mun kruunu!

perhetuttuja ja tinan sulatusta

-93 vuodelta oleva kokohaalari, ottakaa mallia

vanhempien hääpäivä

Augustin, Benoit, Marie, minä, Caroline, Raphael ja äiti mahtavissa maisemissa!

merci à vous!!<3

bisous,

Ronja

BORDEAUX

tässä näkee hokkareiden tuloksen... pari kertaa meinas käydä pahasti

Päätin sitten tällä kertaa tehä vähän pienemmän postauksen (katotaan mitä tästä tulee) ja kertoa mitä on tullu lähipäivinä tullut tehtyä! Käytiin siis lauantaina niinkuin kerroin ni Bordeauxissa koulun vaihtarien kanssa. Paikalla meitä oli suomalaiset Kata ja Laura, Cristian ja Irene Italiasta, Vincent Tanskasta, Kai, Andrea, Till, Alex ja Samira Saksasta ja Magdalena Ruotsista. Ainiin ja vielä Oda Norjasta. Tästä jo heti huomaatte et meitä vaihtareita on tosi paljon 300:n hengen koulussa. Toisaalta tosi kiva mut välillä se kyllä ottaa päähän. Meijän lauantai alkoi luistelulla Bordeauxin keskustassa olevalla jäällä, joka oli ehkä saman kokonen kuin meijän olohuone. Eli ei kauheen iso. Suomalaisena olin tietty ihan innoissani ja ku sain luistimet jalkaan ni olo oli ku kotona. Italialaiset ja saksalaiset ei ihan pysynyt pystyssä mutta ehjin nahoin kaikki selvittiin! Pakko myöntää et oli mullakin vähän hankaluuksia ensin kun hokkareilla jouduin menemään :-D kävin kuitenkin vaihtamassa kaunottariin ja meni sitten hieman paremmin.

me taas...

Mukana meijän koulun henkilökunnasta oli pari surveillantia, joku apulainen ja pari mahtavaa opettajaa. Luistelun jälkeen oli vapaata aikaa, jonka vietin vaihtarien kanssa muunmuuassa joulumarkkinoilla! Oli ihana katella kaikkia makeita juttuja (ostamatta mitään) ja fiilistellä joulua. Lämpöasteita oli koko päivän sellanen +10 eli lumesta ei ollut tietookaan. Tänäänki olin koulun jälkeen pelkässä pitkähihasessa kun asteita päälle kymmenen.. Koulusta puheenollen, meijän luokan vaihtareita sijoitetaan kaksi STMG:lle eli talouslinjalle ja yksi ES:lle eli ekonomialinjalle, koska meitä oli liikaa yhellä luokalla. Tänään näin myös vikaa kertaa kahta luokan vaihtareista, toinen vaihtaa aluetta joulun jälkeen ja toinen lähti kotiin. Luokkalaisten kanssa sit vietettiin "nyyttikestejä" ja itkun kyyneliäkin tuli muutama. Lopputulos = luokalle jää vain yks vaihtari mun lisäksi!

Lauantai-iltana kun olin palannut Libourneen, menin Katrinelle, norjalaiselle tytölle, Katariinan ja Vincentin kanssa. Katrine ja Katariina (joo näitä katariinoja on siis kaksi..) on viereisessä Max Linder jättikoulussa mut samalta järjestöltä ku me. Vietettiin yhessä "pikkujouluja" eli tehtiin ihan mahdoton määrä riisipuuroa, lihaa ja perunoita. Viimeisteltiin joulukuusi ja kuunneltiin joulumusaa!

Tulevia juttuja nyt on huomenna olevat joulumarkkinat koulussa, minne oon virkannut tavaroita sekä tänä iltana teen mokkapaloja. Huomenna mennään myös elokuviin joidenkin kanssa, ei mitään tietoa kenen kanssa ja millon :-D Joulun vietän kotona, minkä jälkeen suuntaan Pyreneille ja ehkä synttäreiden jälkeen uudeksivuodeksi palaan Katariinan luokse.  Joulun jälkeen oon menossa koulun kirjakerhoon haha, kattoo mitä siitäkin tulee.  LISÄYS: mokkapaloista tuli yllättävän hyviä!

Iloista joulua kaikille, hyvää synttäriä mulle, onnellista uuttavuotta ja taidan seuraavan kerran kirjotella vuonna 2014!

dem 100 days

Heippa taas!

Kirjotan tätä tekstiä nyt torstai-iltana mun sängyn äärellä, ihanassa lämmössä. Näin joulun lähestyessä mut on vallannut ihmeellinen rauhallisuus ja (ehkä liiallinenkin)huolettomuus. Joulusta tulee ihan varmasti erilainen tänävuonna kun perinteet, paikka ja koko tilanne on ihan uusi. Kirjoitin esseen ranskantunnilla Suomen jouluperinteistä, puoliakaan en olisi varmaan muistanut ellei luokalla ois muitakin suomalaisia :-D tästä tulee vähän sekava postaus kun kertoilen vaan mitä on tullut tehtyä.

huomatkaa Aallon pannunalunen ;-)

Viime viikolla tein perheelle makaronilaatikkoa! Onnistu hyvin ja oli tarpeeksi helppo mullekin, mä kun osaan mokailla kaikkea kokatessa, kuten ootte varmaan huomannut. Löysin meidän läheltä kauppakeskuksen ja sain vihdoin kolmen kuukauden jälkeen hankittua paikallisen simkortin, joka lopetti osittain toimintansa heti samana päivänä. Koska ongelmat ei loppunut siihen, hukkasin mun pankkikortin matkalla kotiin. Viikon tässä oon nyt etsinyt ja kääntänyt huoneen ylösalaisin mut ei näy missään.. Ollaan myös mun luokkalaisen Katan kanssa otettu tavoitteeks osallistua kaikkeen mitä koulu tarjoaa meille ja toissapäivänä sitten vietettiin vähän toisenlainen lounas neljän pojan, papin (joka oli opiskellut suomessa) ja surveillantin (koulun henkilökuntaa, en tiiä mitä kaikkee ne tekee mut muunmuuassa valvoo étude -tunteja) kanssa keskustellen pyhästä kolminaisuudesta. Muita esimerkkejä on meijän osallistuminen koulun joulumyyjäisiin ja suunnitteilla on kans italiaks laulaminen. 

Ja ei, en osaa italiaa. 

täällä on päivisin sellaset +10 astetta ja aurinko paistaa, ei tää oo talvea!

//Tässä välissä kävin tekemässä Marie-siskon kanssa keksejä joista tuli ihan kamalia//

Tänään tuli 100 päivää täyteen Ranskassa, en tiiä oonko ilonen vai surullinen ajan nopeesti kulumisesta. Mun stressi on laantunu jo aika paljon ja ootan jo innolla joulua. Tänä viikonloppuna ollaan menossa koulun vaihtarien kanssa Bordeauxiin luistelemaan ja ulkona oleviin myyjäisiin! Ois tietenkin houkutellut lähteä muun perheen mukana mökille laskettelemaan, mut joululomalla sitten. Oon vastaanottanut täällä jo pari pakettia Suomesta ja toiselta puolelta Ranskaa ja vielä yhden pitäs saapua. Mukana niissä siis synttäri- ja joululahjoja. Ite olin miettiny kokonaan pakettien välistäjättöä, mut kaks pakettia ja 15 postikorttia sit kuitenkin vein postiin. Kaikki tapahtu ehkä kolmessa päivässä. Hosteille lahjat tulee äidin lähettämän paketin mukana varmaan ensi viikolla :)

Tähän "uskonnolliseen" elämään on tottunut jo aika hyvin ja se tuntuu tosi kodikkaalta. On kiva kuulla ennen illallista, kuinka mutkin siunataan samalla tavalla kun muutkin perheenjäsenet ja munkin puolesta rukoillaan. Nää luuli kyllä et luterilaiset käy moskeijoissa mut ehkei se haittaa. Koska tuun vaihtamaan perhettä joulun jälkeen, tuntuu hassulta ajatella elämää täällä ilman vierailevia pappeja tai sunnuntaikirkkoja. Maanantainakin meillä oli taas joku pappi yötä ja edelleen rukoillaan aina aamuisin autossa. Jotkut ajattelee tätä aivopesuna mut mä ainakin tykkään.

 Tästä alla olevasta kuvasta näätte, miten täällä (ainakin meijän) perheet valmistautuu jouluun. Nää rakentaa tosi isoja seimiä ja panostaa niihin paljon. Jokasella perheenjäsenellä on oma enkeli tuolla kans joukossa ja ton järkkäämiseen meni melkeen koko ilta kaikkine kynttilöineen ja kameleineen. 

Pikkukisu Iglu !

mun hostveli Benoit meijän kuusen ja kissan kanssa :)

täällä oon ja täällä pysyn -selityksiä

Aika rientää ja kohta on kolme kuukautta vietetty Ranskassa. Meijän Libournen kaupunkiin on laitettu jo jouluvalot ja munkin pitäis alkaa miettiä joululahjoja. Viimeset pari viikkoa on menny kun sumussa ja on ollu monta huonoa päivää. Tietysti on myös niitä hetkiä kun en voisi olla onnellisempi siitä et saan olla vaihtarina ja oppia tätä kieltä sekä nähdä maailmaa, niitä hetkiä kun sais ikuistettua muuallekin kun muistoihin. Oon alkanut vihaamaan kuukausien laskemista koska stressi kielen osaamisesta ja kavereiden saamisesta kasvaa joka kerta. Varsinkin jos tekee sen virheen että vertailee itseään muihin.

meijän kisu Iglu on jo kasvanut :-)

Ennen lähtöä etin netistä erilaisia blogeja tulevilta/entisiltä ranskavaihtareilta ja tuli perhosia vatsaan jännityksestä, kun samat haasteet oli kaikilla edessä. Tällä hetkellä oon karsinu mun blogien lukemisen vaan pariin tiettyyn ja syy oli yksinkertanen; tuntu että mun vuosi on huono verrattuna muihin. Näinhän se ei oo eikä mulla mitään kunnon huolia edes ole täällä. Pitää vaan yrittää pitää mielessä et jokasen vuos on täysin erilainen, ihmiset on eri puolilla maailmaa erilaisia ja kieli rupee sujumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuohon liittyen multa on kysytty varmasti tuhanteen kertaan että kuinka kauan oon opiskellut ranskaa ja joka kerta vaan myönnän että "tosi kauan". Tosi kauan meinaa, että alotin kielen opiskelun kolmannella luokalla ennen englantia ja jatkoin aina lukioon asti A1(pitkä kieli) kielenä. Yläasteella mun motivaatio laski hurjasti mikä oli huono juttu, sillä sillon opeteltiin tärkeimpiä asioita. Lukioon mennessä otin B/C ranskan, eli käytännössä aloitin alusta ja sain kokeisiin lukematta 8-9:n luokkaa. Täällä kun kohtaan ranskaa kokoajan ja päivittäin, en kuitenkaan huomaa mun kehitystä erityisemmin ja on hassua lukea, kuinka jotkut päivittelee kielitaitonsa hurjaa kasvua. Rupesin miettimään missä näkyisi mun oma kehitys ja täytyy sanoa et se on ymmärtämisessä. En muista miltä tuntu puhua ranskaa ekoina päivinä täällä tai ymmärsinkö mitään mistään, luultavasti en. Nykyään pystyn ottamaan ylös muistiinpanot tunnilla ja englannin puhuminen alkaa takkuilla, otan sen vaan hyvänä merkkinä! 

(tää on se sekava osuus kun en ollut varma mitä oikeen hain takaa)

Luin muuten rotaryvaihtari Ainon blogista että muutkin pitää yhteyttä Suomeen ihan samalla tavalla kun mäkin ja kielestä että "jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin" mikä kuulostaa liiankin tutulta. Vanhemmille on helppo skypettää kun on asiaa ja esimerkiks Snapchat -sovellus on helppo ja nopee(se on paikallisten kovassa käytössä) niin kavereille Espoossa kun täälläkin. Mulle on tasan kerran tullut koti-ikävä kuukausi sitten, joka kesti noin 30minuuttia ja johtui väsymyksestä ja ärsytyksestä. Tällä hetkellä pelkään joulua (huhutaan et tulee sillon koti-ikävä) mut otan sen vaan pienenä etappina tällä matkalla. 

Tehtiin siskon kanssa keksejä ja unohdettiin muovialusta mukaan... julkasen tänne vaan huonoja leipomistuloksia

Täällä on tosi vaikeeta sanoa ketkä on jo sun kavereita ja ketkä vaan hyvän päivän naamoja. Paikalliset nuoret katoaa ruokavälitunnilla tupakalle tai kotiin ja koulun jälkeen jää opiskeluhuoneeseen. Vilkkain aika nähdä ihmisiä ohimennen on klo 17.15 kun kaikkien vanhemmat tulee hakemaan kadunkulmilta ja bussipysäkit täyttyy. On ihmisiä joita pyytää kahville tai tekemään jotakin koulun jälkeen mutta totuus on, että mulla on kaikki maailman aika ja paikallisilla taas päinvastoin. Mutta asiat on hyvällä mallilla täällä ja tykkään mun rauhallisesta elämästä. Vaikka perheessä kävikin niin, että vaihdan joululoman jälkeen seuraavaan, niin menee ihan okei. Selvennykseksi sanon että vaihto ei johdu mistään ongelmista perheessä. En malta odottaa joululomaa Pyreneeillä lumen keskellä lasketellen! Valkoinen joulu on vaan se juttu :-)
sanokaa jos haluatte että kerron seuraavassa postauksessa jostain tietystä asiasta!

 Pitäiskö alkaa kirjoittaa osittain ranskaksi?/Quelqu'un voudrais que je vous ecris en francais aussi?

Bordeaux puoltoista viikkoa sitten Katan kanssa!