Toisille tää on elämänsä paras vuosi, toisille opettavaisin. Loput jäi kotiin.
Jooh, alkaa tulla blogin kanssa sellanen ettei tietäisi mitä kirjottaa. Enää en ihmettele kaikkea ja kammoksu uusia juttuja, mitä alussa ehkä tuli tehtyä enemmän. Tässä toisessa perheessä oon nyt asunut sellaset viis viikkoa ja vaihtovuotta jäljellä noin 130 päivää. Ja joo, mulla on laskuri noista päivistä kännykässä. Täällä ollessa oon alkanut oikeasti arvostamaan sitä mitä mulla on Suomessa, HSL:n bussit ei oikeesti oo niin paha juttu ja vaikka ois paljon kouluhommia niin aina niitä kavereitakin ehtii näkemään. Mulla on ristiriitaset tunteet kotiinpaluuta kohtaan, tuntuu etten oo valmis vielä lähtemään täältä mutta kyllä samalla tuttu koti ja ihmiset kelpaisi. Viime viikolla oli myös vanhojentanssit sekä penkkarit, ja yritin olla pahoittamatta mieltäni niistä ja ihan hyvin onnistuinkin. Tottakai on haikeeta katsella kun kaikki kaverit on niin kauniina ja kertoo kuinka oli ihanin prinsessapäivä ikinä, mutta näiden missaamisen olin jo hyväksynyt ennen lähtöä. Tiesin etten pääse viettämään kavereiden synttäreitä, vanhojentansseja, penkkareita, oman veljen lakkiaisia enkä monia muitakaan merkkihetkiä kotisuomessa, mutta niin se vain on. Kaikkea ei vain voi saada ja onhan koko loppuelämä aikaa tehdä kivoja juttuja. Ja sen lisäks ens vuonna mä saan olla prinsessana.
 |
| mitä teet kun aikuiset ovat tupakalla |
 |
| ps kevät tulee! eilen oli jo hupparikeli |
Mentiin parin seconde -luokan kanssa jonkun aikaa sitten käymään vuohifarmilla, missä kuunneltiin selostusta vuohenjuustosta ja jotain tuottamisesta. Mulle pääasia oli eri eläinten silittely ja en sitten kauheesti muuta tehnytkään kun oli niin kylmä. Se oli kuitenkin parempi kun ne ranskan- ja historiantunnit. Samana päivänä kävin koulun kirjakerhossa, mikä kokoontuu kerran kuukaudessa ja jokainen esittelee lukemaansa. Vaikka ranskaksi lukeminen tuottaa usein päänvaivaa, hienoa on huomata kun ei edes ajattele "kääntävänsä" joitakin juttuja suomeksi. Vaikea selittää, mutta kiva tunne! Alan kohta lukea yhtä Leena Lehtolaisen kirjoittamaa kirjaa joka on käännetty ranskaksi, yksi mun lempikirjailijoista! Varmaan about viikko sitten kans näin unta ranskaksi (ekaa kertaa että muistan sen unen) ja yhä useemmin mun ajatukset on ranskaks. Ainakin puoliks. En oo muuten edelleenkään jaksanut ottaa kuvia tästä talosta/perheestä, pahoittelen!
Mun hostsisko Justine oli just viikon Espanjassa luokkaretkellä ja käytiin noukkimassa se tänään hostäidin kanssa asemalta(tässä kohtaa jo meinasin kirjoittaa "garelta"). Samoihin aikoihin kun Suomessa oli penkkarit, täällä vietettiin terminalien (abien) juhlaa percent. Itse sanana se tarkoittaa prosenttia, mistä voi arvatakin että abeilla oli 100 päivää jäljellä ja Libournen kaupunki oli menossa sekaisin. Kuulemma jokavuotinen perinne on, että Montesquieun (mun lukio, yksityinen, noin 300 oppilasta) ja Max Linderin (mm. Katan lukio, noin pari tuhatta oppilasta, yleinen) oppilaat sotkee toisensa. Meijän pikkulukiolaisilta tää on kuitenkin kielletty, mikä johtaa siihen että Max Linderiläiset tulee sotkemaan kaikki meijän koulusta. Koko päivän oli adrenaliinia veressä kun joutu juoksemaan pakoon labratakkisia (korvaa abihaalarin) ranskalaisia ja koko koulun henkilökunta oli ihan hermona koska jouduttiin järjestelemään juttuja uudelleen(mm. pääovi oli tukittu ja aitojen yli heiteltiin kananmunia). Tää koko härdelli vastaa nasuja/nahkiaisia, paitsi että nasuttajia on noin 400hlö ja kukaan ei halua joutua sotketuksi. Unohdin ottaa kuvan yhdestä aukiosta Libournessa mikä oli aivan täynnä jauhoa ja munia sekä partavaahtoa. Mun hyvillä taktiikoilla myös säilyin täysin puhtaana koko päivän.
Mulla alko nyt tällä viikolla ihana, kahden viikon talviloma enkä aio tehdä mitään ihmeellistä. Okei, paitsi että mennään Lontooseen ensi viikon lopussa host- ja tuttavaperheen kanssa ja eilen olin Bordeauxissa. Koko viime sunnuntain olin samaisilla tuttavilla lounastamassa ja syömässä poulet au potia eli kanaa tehty jotenkin ja jonka liemestä tehdään sitten keitto missä on spaghettia. Alueen erikoisuuksia on kuulemma laittaa lopussa liemen sekaan viiniä ja maistoin sitten sitäkin. Ei ollut mieleistä :-D näillä tuttavilla oltiin se kevyet kahdeksan tuntia, jonka aikana myös laulettiin karaokea.. Ystävänpäivänä mun perhe antoi mulle ruusun ja syötiin ostereita, joista en myöskään pitänyt erityisemmin. Tadaa, siinä kaikki! Toivottavasti tää hirveä tekstimäärä korvaa sitä etten oo kirjotellut pitkään aikaan.
 |
| käytiin kans siskon kanssa bingossa! |
bisous, Ronja
